Köyhyys on suhteellinen asia jota mitataan aina janalla rikas - köyhä.
Jana säilyy, vaikka määrittely ääripäille muuttuu.
Tässä kirjoituksessa pureudun taloudelliseen - käytettävissä olevan rahan määrittelemään sijoittautumiseen janalla.
Pyrkimys on tietenkin saada rahallisesti köyhimmän väestönosan elämään mahdollisimman paljon hyvinvointia ja köyhimmän väestönosan suhteellista osuutta mahdollisimman pieneksi.
Hyvinvointivaltiomme kehitys on hämmentävä. Köyhyyden määrällisen osuuden kannalta maassamme on mennyt hyvin viimeksi 1995 Pienituloisuuden rajan alla oli 7.6% väestöstä. Henkilöitä tähän väestönosaan kuului 386000 ihmistä.
2005 ja 2013 välillä voidaan puhua räjähdyksestä. Vai mitä sanotte: taloudellista köyhyyttä koki 2013 690000 ihmistä - 12.8% väestä. Huomatkaa! paljon useampi kuin joka kymmenes vastaantulija.
Pienituloisuuden rajaksi lasketaan 60% mediaanitulosta. Mediaanitulo taas kertoo keskiarvoa paremmin keskituloisuudesta. Mediaanitulo on siis se tulo johon asettuu keskimmäinen ihminen, siis molemmilla puolilla on yhtä monta ihmistä. Jos asiaa nimittäin lasketaan silkan keskiarvon perusteella asettuu keskiarvo varsin korkealle suurituloisimpien hulppeiden lukemien vuoksi. Jos verrataan taas esim ikärakennetta keskiarvo on hyvä kuvaaja koska ikä on tarkka lukema.
Sekä vuonna -13 että -16 mediaanitulo on ollut 24050€ ja köyhyysraja 14430€.
Miksi tämä kiinnostaa?
Maan vertailussa pienipalkkaisimmat alueet sijoittuvat pohjoiseen ja itään! lisäksi taloustieteen professori Hannu Tervo tietää kertoa että "pienituloisille maakunnille on tyypillistä, että ihmiset asuvat maaseudulla."
Tottakai sama seikka suojaa myös hiukan pienituloisuuden ahdingoilta. Silti.
Kun mediaanitulot ovat typillisesti suuremmat kaupunkikeskuksissa hyvätuloisten työpaikkojen suuremman määrän vuoksi, Etelä- Savossa kaupunkeja on todella vähän. Savonlinnassa ison loven tekee yhden merkittävän korkeammin palkatun työpaikan - yliopiston - katoaminen kokonaan. Mutta se näkyy ja toivottavasti lopulta ei näy vasta tulevissa tilastoissa.
Verrokiksi Nokia on juuri nyt samankokoinen kunta kuin Savonlinna - muuttotappion vuoksi Savonlinna tippuu kovaa vauhtia ja Nokia nousee hiljalleen - eli seuraavassa vertailussa samankokoinen on joku muu - mitä enemmän ääripäitä lähestytään - sitä enemmän samankaltaisuutta verrokeissa on. Nokia on tyypillinen nousija - voimakkaan veturin vieressä sijaitseva teollisuuspaikkakunta. Alkutuotantoa ei nimeksikään, työikäisen väestön osuus merkittävä, lapsia syntyy mukavasti koulutetuille vanhemmille. Terveydenhuoltomenot asukasta kohti ovat nousseet Savonlinnassa 1000€/asukas vuodesta 2010 ja Nokialla noin 500€/asukas, lähtökohtakin on ollut miltei tuhat euroa pienempi. Nokia kuluttaa kulttuuriin ja koulutukseen yli 1900€/asukas kun Savonlinnalla varat eivät riitä kuin 1500€/asukas.
Haitari siis irvistää yhä enemmän.
Hanskat tiskiin?
No ei! Äitini neuvoi että ensin pitää tietää missä on, että voi korjata asioita.
Aion nyt kirjoittaa jopa pienen sarjan siitä, missä me kaikki olemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti