Vaikka olen syntyperäinen savonlinnalainen, lapsuuteni ihanimmista paikoista muistan ensin Säynätsalon Lehtisaaren. Siellä minulla oli kauppa Hilda-tädin huussin vieressä varastossa, kaivo Perälän kaupan vieressä, josta pumputtiin kilvan vettä ja välillä käytiin uimassa milloin missäkin rannassa.
Seuraamissani keskusteluissa muistetaan mainita Savonlinnan kauneus sekoittuneena ihanaan asuinkaupunkiin.
Tottahan se onkin.
Haluan kuitenkin muistuttaa että kauneus on suhteellista. Ihmisen mielikuvaan vaikuttaa kokemukset taustalla.
Äitini oli Savonlinnaan tullessaan 60-luvun alussa tokaissut kuinka kamalaa kun ei ole vettä lähellä! - Hän oli siihenastisen elämänsä asunut ensin Piinkadun varrella Haikan kärjessä ja sitten Säynätsalossa toisaalla - silloinkin rannassa.
Juuri tämän suhteellisuuden takia kauneus ei ole välttämättä myyntivaltti - jos ei se sisällä mitään muuta. Se voi jopa suurentaa pettymystä. "Moni kakku päältä kaunis - silkkoa sisältä".
Meillä on siis tämä luonnon antama lahja joka tulisi hyödyntää oikein.
Minähän haluan että Savonlinna täyttyy asukkaista - ja nimenomaan asukkaista. Mitkä ovat ne muut vahvuudet millä ihminen valitsee paikkansa? Ja ajattelen Savonlinnaa syntyperäisenä Sääminkiläisenä - kohta sen laajuus alkaakin olla samaa luokkaa kuin muinaisen suurpitäjä Säämingin.
Aloitetaan lapsuudesta. Lapsuutta varten asuinpaikan tulee tarjota turvaa, hoivaa, terveyttä, sairaudenhoitoa, opettamista, opastamista, koulutusta, virikkeitä ja onnellisuutta kokevat vanhemmat.
Nuoruus tarvitsee turvaa, koulutusta, harrastusmahdollisuuksia, mahdollisuutta viettää aikaa ikäisten kanssa, liikkumista ja tulevaisuutta ja näköaloja ja mahdollisuuden kokea onnellisuutta,
Nuori aikuinen tarvitsee ammatin, työpaikan, mahdollisuuksia valita....
Jokainen ikäkausi tai elämänvaihe tulisi käydä eritellen läpi ja tutkailtava kuinka hyvin mahdollisuudet, edellytykset tai minimitaso toteutuu. Painotuksen pistäisin nuorin lapsiperheisiin jos heillä on hyvin, kaikilla on.
Ollappa sellainen kaupunki. Sellaisella on tulevaisuutta.
Kävin joskus Oulussa - tai no Kempeleessä asuessani kuuntelemassa aluekehitysluentoa. Professori piirsi Suomen. Suomi on valtava maa jossa on vain yli 5 milj asukasta. Samankokoisella alueella Euroopassa asuu yli 100 miljoonaa henkilöä. Piirroksessa Suomessa oli Helsinki, Tampere, Oulu ja Turku. Ja Jyväskylä siksi että siellä on koulutusta ja 4-tie. Itä-Suomen ylimalkaiseen ympyrään hän piirsi yhden kaupungin, sanoi vain että siellä tulee olemaan yksi kaupunki - onko se Kuopio vai Joensuu ei kyennyt arvaamaan.
Joensuun tempaus ei yllättänyt. Tämä kehitys on ollut odotettavissa. Siis tätä kehitystä on aktiivisesti toteutettu.
Voiko kehitys olla jotain muuta ratkaisevat sen muun alueen asukkaat. Mutta mallia emme voi ottaa muilta - muualla ei ole tällaista tilannetta. Me emme voi ratkaista työvoiman liikkuvuutta Tanskan tavoin Tanskassa on kyllä saman verran asukkaita kuin meillä mutta alue on 43000km2 - Itä-Suomen läänin alue on 48000km2.
Kaiken tämän kauneuden sisältö?
Mitä ja miten tälle kauneudelle saadaan täyteläinen ja mahdollisuuksia antava sisältö?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti