Sähköautoilua

 Rahtusen yli kuukauden olen ollut sähköautoilija. 

Minulla on 53km työmatka suuntaansa. Aluksi päivät alkoivat pakkasella ja päätyivät muutaman asteen lämpötilaan. Nyt kuukauden päästä Aamut ovat alkaneet muutamasta plusasteesta ja välillä päätyneet jopa parinkymmenen asteen tienoolle. 

Lämpötila on oleellista

Sähköauton toimintamatkaan suurimman vaikutuksen tekee ulkolämpötila. Muutaman pakkasasteen lämpötilassa ajettu työmatka aiheutti sydämentykytystä sähköautoiluni alkutaipaleella. 53km aikana auton toimintamatkamittari saattoi ilmoittaa 100km:n vertaisesta kulutuksesta. Onneksi oli jo sen verran kevät että paluu saattoi hyvinkin onnistua täysin kilometreja vastaavalla toimintamatkakulutuksella. Pääsin latauspisteelle onnellisesti. Toimintamatkamittari kertoo estimaatin tilanteelle jos matkanteko tapahtuisi aina edellisen tehdyn matkan mukaan, täysi lataus riittäisi näytetylle kilometrimäärälle. Aamuisin latauksen jälkeen kilometrit olivat noin 200km.
Nyt kun lämpötila on jo töihin lähtiessä reilusti plussalla ja palatessa vieläkin sopivampi, toimintamatkaa täydelle lataukselle kertyy noin 250km. Se lisäksi pitää paikkansa. 

Mittaristo

Saatan olla autoista ja uudesta tekniikasta kiinnostuva tyyppi. Minua kyllä kiinnostaa mitä auton mittaristosta voi lukea. Lisäsuolan antaa monipuoliset tekniset näytöt. 
Perusmittaristossa ratin takana on tutut nopeusmittari ja latausmittari. Se on ulkonäöltään aivan samanlainen kuin polttoainemäärämittari. 
Toisena päämittarina on kierroslukumittaria vastaava kulutusmittari. Sen toisella puolella viisari osoittaa kilowattien kulutusta ja nollan toiselle puolelle viisari näyttää jarrutehon takaisinottoa, eli milloin moottori lataa akkua. 
Pieni mittari sen alareunassa kertoo moottorin tilasta. 
Mittareiden keskelle saa näyttöön valitsemansa näytön. Ihan niin kuin kaikissa ajotietokoneen omaavissa autoissa. Näyttöjä voi valita monitoimiratista. 

Jos joku on nuoruudessaan päässyt vanhan Morris Minin kyytiin, tietää kuinka nopeutta voi seurata ihan jokaiselta istumapaikalta: nopeusmittari oli keskellä kojelautaa. Nyt keskellä kojelautaa on ison tabletin kokoinen kosketusnäyttö. Digitaalisuus on tällä kertaa ihanaa. Näytölle voi asettaa näkymään jos jonkinlaista tietoa. Jos haluat seurata ajomatkasi ajalta talteenotettua jarrutehoa, se onnistuu. Jos haluaa seurata minkälaista kulutusta toteutat siihen on useita eriperusteisia näyttöjä pitkälle ja lyhyelle aikavälille. 
Latauksen voi ajastaa ja kuljettajan voi personoida. Useat näytöistä voi saada näkymään ratin taakse niin ettei tarvitse vilkuilla näyttöä. 
Jos haluat unohtaa tekniikan, näytölle voit asettaa joltakin tallennuslaitteeltasi valitsemasi kuvan. 

Ajotoiminnot ja avustajat

Turvallisuus on tervetullut digitaalisuuden ominaisuus. Kun auton kaikkia toimintoja valvotaan, myös ajamisesta ja ajajasta tallentuu tietoa. 
Eräänä yönä kun palasin iltayöstä työvuorosta, auto ehdotti minulle kahvikupillista. Ystävällisesti se kertoi huomanneensa lisääntyvää epätäsmällisyyttä ajossa ja kertoi että väsymyksen merkkejä on havaittavissa: voisit pitää tauon ja näytölle ilmestyi kahvikupin kuva. 
Kun autoon vaihdettiin kesärenkaat, ensimmäisellä matkalla se huomautti renkaiden ilmanpaineista. Lisäksi se huomauttaa liian lyhyestä välimatkasta edelliseen autoon ja jarruttaa itse jos este lähestyy liian kovaa. Puolison moisesta huomauttelusta voisi närkästyä mutta auton tekemänä sen pystyy ottamaan ystävällisyytenä. 

Peruutuskameran kuva on varmaan parempi kuin vanhassa televisiossamme. Peruuttaessa piirtyvät ajolinjat ja viimeinen pysähtymiskohta. Kokemuksesta tiedän että peruuttamista voi jatkaa hiukan pidemmälle. Kamera on hiukan liian varovainen ja auto jää melko kauas esteestä jos panikoi punaisen viivan ja voimistuvan merkkiäänen pelossa. 

Eteenpäin edetessä hiljaisella vauhdilla, auton kääntösäde senhetkisellä etupyörien asennolla näkyy ruudussa ja edessä olevat esteet hälyyttävät. 

Kun poistut autosta, "hän" muistuttaa että muistan ottaa matkapuhelimeni mukaan. 
Latausajan voi ennakkoajastaa jollekin tietylle kellonajalle joko jokaiselle päivälle tai yksi päivä kerrallaan. Lisäksi asetukseksi voi laittaa ladataanko autoa joku tietty aika vai ladataanko se täyteen latauksen kestosta huolimatta. 

Meinasin ihan unohtaa ne pitkät valot. Vaikka Suomen valoisat yöt ovat jo tehneet pitkistä ajovaloista turhia, kerkisin kokea automaattisesti vaihtuvat pitkät valot. Sekä taajaman katuvalojen loppuessa, että vastaantulevan ollessa jo kohdalla, auto vaihtoi pitkät ajovalot. Tietenkin vuorostaan taajaman tai muun valaistun tien kohdalla ja vastaan tulevaa autoa ennen ajovalot vaihtuvat lyhyisiin. Kääntyessä ajovalot seuraavat - tai oikeastaan ennakoivat ohjautumalla sivulle. 

Kaikki eivät automaattisuudesta pidä, itselleni ne tuovat kuitenkin haluttua luksusta. Tiedän toki että ajotaito degeneroituu kun tottuu luottamaan muiden tekemiin päätöksiin. Uskon kuitenkin että tulevaisuus on jo täällä. 

Lataus

Kotilatausasema on aivan ehdottoman tarpeellinen. Ikävä kyllä en saanut itse päättää sen paikasta ja se on nyt suorassa auringonvalossa ja samoin auton parkkeraus on pihan kuumimmassa paikassa. Kulutuksen kannalta samoin kuin auton sisätilojen lämmitys on akulle hupaa, myös sen jäähdytys on. Lisäksi latausasema tulisi suojata auringolta. Im working on it. Entinen työkaverini valmistaa siihen vähemmän kuumuutta keräävän suojan. Auton suojaaminen onkin hankalampi juttu. 

Kotilataus on tavallisestakin pistokkeesta mahdollista mutta todella hidasta. Jotta auton käytöstä ei muodostu hankalampaa kuin ennenkään ja lähtemisen vapaus säilyy, nopeampi lataus on tarpeellista. 
Jo ennen auton ostoa olin varannut paikalliselta sähköyrittäjältä latausaseman. Viimeisen kappaleen. Niiden kysyntä ylittää tällä hetkellä tarjonnan. 

Matkalla pikalatauspiste on tarpeellinen. Sekään ei ole kovin nopea. Maksusysteemit ovat hankalia, enkä ole koskaan onnistunut luvatulla sms latauksella. Joka kerran on täytynyt käyttää joko QR-koodia tai palveluntarjoajan omaa appia. Appeja kertyykin sitten useampia jos matkustaa. 
Laulelin Liisa Amberlan Auto sammui maantielle: 

Auto sammui maantielle keskelle korpisuoraa.

Tuulilasiin sade rummuttaa.
Täytyy tästä liftata huoltoaseman suuntaan,
Odotella hetki, jos sade lakkaa.
Autossa on hiljaista, oikaisen selkänojaa.
Ohi meni rekka ilman painekeinuntaa.
Turha pitää kiirettä, nyt saa kaikki odottaa.
Hiljainen metsä pitää kanssani sadetta.

Huoltoaseman pihassa sateessa, näppäilen kännykkääni ja kiroilen kun lataus ei onnistu. Viereiselle latauspisteelle tulee mies samoin kirosanoin ja tokaisee "aina näiden kanssa on ongelmia". Hän ennättää kertoa että Norjassa latausasemat ja auton käyttö on tehty helpoksi ja todelliseksi vaihtoehdoksi. 
Hän saa lopulta autonsa latauksen aloitettua oman autoni latauspiste ilmoittaa "epäkunnossa". Palveluntarjoajan palvelunumerossa sanotaan että palvelu viikonloppuisin on saatavissa englanninkielisenä xxxx- xxxx kellonaikoina. Kastun ja ajan autoni hitaammalle kaupan latauspisteelle ja ostan lohdutukseksi ruokaa sille ajalle kun odottelen tarvittavan akunvarauksen saavuttamista. 
Harmittaa. 

Se oli oikeastaan ainut kerta kun sähköautoiluni on aiheuttanut pahaa mieltä.

Akkujen mineraalit

Eturistiriita. Tunnen kauhua jos ennakoidut kaivoshankkeet toteutuvat. Samalla kannatan sähköautoilua. Nämä eivät maailmanlaajuisesti sovi yhdenkään aktivistin listalle samaan aikaan. Sellaista ratkaisua ei yksinkertaisesti ole. 
On fakta että kaikki se sähköntuotanto että toisaalta uusien sähköautojen akut ja muut materiaalit tarvitsevat ennennäkemättömän määrän ennennäkemättömän nopeasti metalleja joita ennen on tarvittu vain murto osa. 
Akkumineraaleja koboltti, nikkeli, litium ja grafiitti on kaikkia Suomessa. Hallitus ajaa toisaalta Suomesta akkumineraalien kärkimaata ja toisaalta kansalaiset vastustavat kaivoshankkeita jotka useimmat osuvat vesistöjen varsille. Sähköntuottoon tarvittaviin erikoisteräksiin tarvitaan taas maankuoressa erittäin vähän olevia ns kriittisiä mineraaleja. Niiden avulla metalleihin voidaan lisätä kuumuudenkestoa, pakkasenkestoa , lujuutta, joustavuutta, kulutuksenkestoa yms erilaisia turbiineissa ja lujissa rakenteissa tarvittavia ominaisuuksia. 17 kriittistä maametallia lantanidit sekä skandium ja ytrium ovat pitoisuuksiltaan niin pieniä että niiden rikastaminen maaperästä ovat erittäin kallista.  
Meillä on kokemustietoa siitä ettei yhdenkään käytöstä poistetun kaivoksen ympäristöjäljet ole koskaan poistuneet. Monet päästävät edelleen valumavesien mukana myrkkyjään vesistöihin ja maaperään. 

Mitä mieltä olla? Nykytekniikka on perustelu jonka kaivoshankkeita ajvat antavat lohdutukseksi. Toisaalta maailmalla ei ole yhtäkään tyylikkäästi hoidettua kaivosta. Paikalliset asukkaat maksavat aina lopulta todelliset kulut menetettyinä resursseina ja pilaantuneina ympäristöinä. 

Suomi on jo ulkomaiden suuntaan myynyt itsensä kaivosmaana, kotoperäinen lanseeraus on kuitenkin tekemättä. Suomen turvallisuuspolitiikassa on otettava myös huomioon että vaikka iso naapurimme käy sotaa muka jonkinlaisilla aatteellisilla perusteilla, juurisyy lienee kuitenkin maaperän sisältämät mahdollisuudet ja rikkaudet. Mitä selvemmin mainostamme maaperäämme, sen kiinnostavampana näkyy myös sen omistaminen jonkun ahneen silmissä. Ahne voi olla niin valtio kuin kaivosyhtiökin. Sikäli suojausta omaisuudelle on hämmästyttävän vähän ja päättäjillä ei tunnu olevan riittävästi tietoa tekniikasta ja kokonaisuuksista. 

Sähköauton kustannus

Vaikka autoni maksoi aivan liikaa ja hulppeasti palkkatasooni nähden, olen silti laskenut ratkaisuni kannattavaksi. Tällaisilla polttoaineiden hinnoilla päivittäinen säästöni on noin 12€. kerään siis sievoisen lainanhoitomaksun ihan vaan ajamalla työmatkani mukavasti. 
Sähköauton huolto on pikemminkin vuosittainen kulu. Huolto-ohjelma on vuosittainen määräaikaistarkastus. Ajastaan se tulee varmasti sisältämään myös voimansiirtoon liittyviä korjauksia mutta toistaiseksi jarrut, ilmanvaihto ja lamput ovat kiinnostaneet huoltomiestä. 

Sähköauto on antanut vapautta. Minun ei tarvitse juuri nyt miettiä voinko lähteä Imatralle teatteriin, koska matkustuskustannukset eivät ainakaan hanketta kaada. 
Yhtä säästöä - voisi ajatella. 
Tottakai tiedän että jos ja kun sähköautoon tulee akkuihin liittyviä korjauksia, kaikki se "säästö" tulee maksettavaksi. Olen silti mielelläni pioneeri ja kokeilen. 

Auringolla ja tuulella töihin

 Ostin sähköauton. 

Tapani mukaan epäilen koko sähköautoa mutta sattui hyvä hetki. Pidinhän minä pannukahvia parempana kuin suodatinkahvia enkä silti jättänyt kokeilematta kahvinkeitintä. En yhtään usko että lentokoneen painoinen peli voi pysyä ilmassa, olen silti lentänyt jonkun verran. Kaikkia tekoja ja hankintoja ei siis voi perustella ainakaan mahdottomiksi ennen kuin on kokeillut.

Laskelmilla sähköautoa voi perustella

Minulla tulee autolla ajoa päivässä noin 120km minimissään. Erittäin nuuka dieselini kuluttaa noin 4.4l/100km. Polttoainekustannukseni olisivat siis tällä hetkellä noin 12€. En tunne ketään kenellä olisi yhtä pihi ajotapa kuin minulla, voitte laittaa normaaliin kulutukseen vaikka 3€ lisää. 
Sähköautosta kokemusta on vielä vähän. Kaikki päivät kun olen sillä ajanut, ovat alkaneet pakkasella ja päättyneet lämpimään. Aamun matkan kulutus on ollut noin 17-18kWh/100 ja illan noin 13-14kWh. Keskimäärin noin 15kWh/100 (joka päivä illalla kulutus on ollut alle 15 koska lisäkilometrit tulevat lämpimään aikaan). Eli kulutukseksi arvioin sen 20 kWh/pv. 

Olen tankannut kotona, jonka hinnaksi arvioin sähkösopimuksesta johtuen erittäin kohtuullisen 0,15c/kWh. Lisäksi olen tankannut  matalatehoisella latausasemalla kaupungissa, sekä kokeillut nopeaa tankkausta josta maksoin minuuttihintaa. Kokeillen tankkasin kaupan pihassa olevaa hintakompensoitua tankkausta - eli kauppa tarjoaa tankkausta jotakuinkin omakustannushintaan eli 15c/kWh. 
Rahalla olen ladannut 27.90€ edestä ja siitä noin 40kWh pikalatauksella 9.65€. Kilometrejä on tullut mittariin lisää 600. Pitkäaikaiskulutus näyttää keskiarvoa 14.4kWh/100 mutta omaksi kulutukseksi lasken aavistuksen enemmän eli tuon 15kWh/100. 
Dieseliä minulta olisi kulunut noin 60€ edestä ja nyt kulutin sähköä noin 32€ edestä. 

Näin kokeilumielessä kaikilla mahdollisilla tavoilla lataus on sekin siis puolet edullisempaa kuin pihi diesel. Kun sähköinen elämä tässä tasaantuu, uskoakseni hinta putoaa tuosta vielä suhdelukuun 1/4 dieselin hinnasta koska pikalatausta ei tarvitse käyttää kuin matkalla jonnekin etemmäs. Asetetaan suhdeluku siis vaikka 15€/60€. 
Siis säästäisin laskelman perusteella jokaista vanhaa 100€ kohti 75€?

No ei

Sähköauton hankintahinta on kallis. Dieseleitä on suorastaan halvalla saatavana kun taas käytettyjä sähköautoja ei ole - ainakaan halvalla. 
Vertailuni on kokeneella pohjalla. Sähköautoni on saman merkkinen ja malliltaan sama kuin jo 3 aikaisempaa autoani ja lisäksi kaksi autoa siinä välissä olivat samalle pohjalle rakennettuja. (Golf, Seat, Scirocco, Golf, Golf). Golfin vuotuiset kulut ovat minulla jotakuinkin hanskassa. Golfin määräaikaishuollon hinta vaihtelee 350-600€ välillä riippuen onko kyseessä kapeampi vai isompi huolto. Määräaikaishuolto on sidottu kilometreihin ja jokaisella ne tulevat täyteen eri tahtiin ja normaaleja huoltotoimenpiteitä voi säästäväinen tehdä itse. Jos asetan tuon 300€/v huoltoihin. 

Sähköautoa huolletaan määräajoin sitäkin. Huollot vain on sidottu vuosiin eikä kilometreihin. Tämän vuoden tarkastuksen hinnaksi ole saanut 260€, ensi vuonna se on käsittääkseni noin 150€, eli 205€/v. Mitään huoltotoimenpiteitä ilmanpainetta ja tuulilasinpesunestettä lukuun ottamatta ei pidä tehdä itse. 

Sähköautoon kannattaa ottaa myös kattava vakuutus. Tien päällä et voi pyytää kaveria hinaamaan, etkä itse pysty selvittämään mistä on kyse. Yhteyksiä sähköauton automatiikalla kyllä saa. Olen itse asiassa harkinnut pistäisinkö pesukoneen ja auton juttelemaan keskenään kun molemmilla on se etäyhteysmahdollisuus. No tämä oli tietysti vitsi. 

Tästä saattaa tehdä sen johtopäätöksen että pidän hankintaani huonona?

Päinvastoin

Ajomukavuus on verraton. Lataus on helppoa ja sen voi tehdä normaaliarkena missä tahansa. Minun ei tarvitse osata korjata tai huoltaa autoa. Kulutukseen voin vaikuttaa sillä kuinka ajan. Lataus on kohtuuhintaista. 

Ajokokemus on miltei uskomaton. Hyvällä tiellä auto kulkee kuin leijuen: hiljaisena ja pehmeänä. Kiihtyvyys on hyvä ja näytöltä voi tiedonjanoinen lukea vaikka minkälaista tietoa. Huolestuneille: useat tiedot saa näkyviin myös ratin taakse. 
Kaupunkiajo on uskomattoman edullista. Moottorijarrutus ja poljinjarrutus lataavat akkua, eikä nopeutta kiihdytetä korkeaksi, jolloin kulutus kasvaisi. Erään päivän kaupunkiajon kulutus oli 12.6kWh/100. Ajamista helpottavia lisäkkeitä on runsaasti. Peruutuskamera on loistava. Eteenpäin mentäessä kääntymiseen apuna on kääntymiskaari josta voi arvioida kääntymiseen tarvittavaa tilaa. 
Koska sähköautolla ei kannata joutua kolariin, siinä on myös automaattinen jarrutus jos edellinen auto on liian lähellä. Auto myös tarkkailee kaistaviivoja haluttaessa. 

Olisko meidän kaikkien nyt syytä ostaa sähköauto?

No ei

Yli puolet suomalaista kulkee suhteellisen pitkää työmatkaa. Keskimääräinen ajomatka autoilevalla suomalaisella on 52km/pv. Syy oman auton käyttöön suuressa osassa Suomea on joukkoliikenteeseen sopimaton työmatka. Auto on välttämätön. Usein kaksikin autoa on välttämätöntä.
Auton ikä on keskimäärin 12.6v. Auto viedään paaliin 22 vuotiaana. Normaalisti autosta maksetaan alle 10000€ ja monesti mitä useampi auto perheessä on, niiden yhteenlaskettu hankintahinta sopii tuohon 10000€. Autokaupoista ostetut autot ovat keskimäärin alle 15000 hintaisia mutta mitä halvempia autoja ostetaan, useimmin kauppa on vertaiskauppaa. 

 Jokaisen yksittäisen auton kustannus on keskimäärin juuri sen verottajan olettaman mukainen. Auton omistaminen ei ole ilmaista vaikka se seisoisi pihassa. Halvemmilla autoilla ajavilla kustannusta nostavat pitkät työmatkat ja kalliimmilla hankintahinta. 
Halvimmat/ vanhimmat autot sijoittuvat Itä-Suomeen ja kalleimmat Uudellemaalle. 
Ja hyvä näin. 
Jos työmatkat ovat pitkiä Itä- ja Pohjois- Suomessa, niin ovat huoltoon viemisen matkatkin. Sähköautolle ei saata olla huoltoa sadan kilometrin säteelläkään. 
No entäs tankkaus? Pienessä kaupungissa ei ole ehkä ainuttakaan pikalatauspistettä. Pikalataus on niissäkin useita kymmeniä minuutteja. 
Rakennuskanta on vanhempaa, niin on myös sähköjohtojen ikä. Toki maalta löytyy useammin 25 ampeerin sulakkeita ja voimavirtaa. Monesti ne on kuitenkin jo värvätty maalämpöön, ilmalämpöpumppuun tai maatalouden laitteisiin. 
Metsätöihin en myöskään lähtisi sähköisesti. 

Niin että ei kai se sähköauto Suomeen sovellu?

Päinvastoin

Sähkön tuotantoa on helppo (joskaan ei halpaa) lisätä. Sähköä voi tehdä niin monella tavalla. Kaikesta liikkeestä ja kitkasta voi tuottaa sähköä. Auringosta voi. 
Setäni oli vesivoimainsinööri ja isäni konesuunnittelija. Sikäli generaattorit, liikevoima ja talteenotto ovat periaatteena minulle tuttuja innokkaitten veljesten keskusteluissa ja suunnittelua kuunnellessa. Jotten johtaisi harhaan ketään, silti piirtäjän ammattiini opiskellessa sain sen kolmosen sähkötekniikasta. Saatan silti ymmärtää sitä periaatteen tasolla. 
Ymmärrän poikien innostuksen sähköön ja järjestelmiin koska ihan siinä lapsuuskodin lähellä oli Äetsän ja Tyrvään voimalaitokset. Sedän innostus vesivoimaan jatkui Tampereella ammatiksi asti ja samoin isäni kiinnostus koneisiin.
Kaikkea ei voi tietää eikä arvata ja on osoittautunut ettei vesivoima olekaan aivan ongelmatonta. Ei mennä siihen. Mutta ymmärrätte kiinnostukseni ja sen miksi minun valokuvissani on Telemarkista vesivoimalaitos ja muilla vuoria. 

Kieltämättä voima on minusta lumoavaa. 

Sähkö. Täytyy aikaansaada liike. Tuuli pyörittää tuulimyllyä ja liikevoiman muunnetaan sähköksi. Vesi. Aallot liikuttavat lamelleja ja niiden liike muunnetaan sähköksi tai vuoroveden edestakainen liike. Vesivoimala: Padon pohjalla, missä veden paine on suuri, vesi ohjataan kapenevaan kanavaan, jolloin sen voima on valtava ja turbiini muuttaa liikkeen sähköksi. Vähän niin kuin turboahdin tai paineilmapistooli: teho on moninkertainen. Tai korkealta tippuva vesimassa voidaan muuttaa sähköksi. 
Lihasvoimaa käytetään dynamotyyppisessä liikkeen muuttamisessa sähköksi. Lämpöä voidaan muuttaa sähköksi, mutta usein lämpöä voidaan käyttää lämpönä suoraan varastoimalla se vaikka veteen. 

Ja sitten on se aurinko

Piikiteiden avulla auringon fotoneista muodostetaan sähköä. (Miksiköhän tämä erityisesti kiinnostaa minua?) Auringon voima on meidän kannaltamme loputon. Kaikki tarvitsemamme sähkö pystyttäisiin tuottamaan auringolla. Meillä pohjoisessa ongelma on ettei sähköä ole mitenkään helppoa varastoida. Aurinkoa meillä on riittävästi vain puolet vuodesta. Jos olisin suunnittelija, keksisin miten sähkö varastoitaisiin ensin lämpönä veteen ja sitten takaisin sähköksi. Hyötysuhde ei varmaan ole hyvä mutta kun se pimeässä on nolla...
Laskennallisesti kuitenkin aurinko riittäisi koko maapallon tarpeisiin koko ajan. Eikä se kulu - tai kuluu se mutta se on joka tapauksessa koko ajan olemassa, kyse on sen keräämisestä. Vähän niin kuin marjat metsässä: ne joka tapauksessa kasvavat jos halumme käyttää ne siinä välissä, ne palautuvat luonnon kiertokulkuun sitten vähän myöhemmin. 

Sähköä tehdään koko ajan ja sitä voidaan muuntaa niin monesta asiasta millä vain saadaan aikaan liike. 

Vastakkain?

Sehän tässä keskeinen ongelma onkin. 

Sähköauto ei missään tapauksessa ole kaikkien ratkaisu eikä se hulppean metallitarpeensa vuoksi ole edes kokonaisekologista silloin jos määrät ja nopeus niiden markkinoille työntämisessä nostetaan äärimmilleen. 

Minua kummastuttaa että tekniikasta on tehty mörkö. "Polttomoottoriautoista täytyy luopua vuoteen..." niin mikä paha polttomoottoritekniikassa on? Kyse on polttoaineesta. 
Jos halutaan eroon fossiilisista polttoaineista, pyritään eroon fossiilisista polttoaineista. 
Tekniikkana esimerkiksi dieselmoottori on loistava. JA TÄHÄN SANON ETTEI DIESEL VÄLTTÄMÄTTÄ OLE FOSSIILINEN POLTTOAINE. Se voi sitä olla, mutta yhtä hyvin se voi olla vegaaninen. 
Niin sen dieselmoottorin etuihin. Ne ovat erittäin pitkäikäisiä eikä niiden rakentamiseen tarvita mitään erityisiä metalleja, vain niitä, joita maankuoressa on melko runsaasti ja niitä joita voidaan helposti kierrättää. Dieselmoottori on vanha ja koeteltu tekniikka. Mitään yllätyksiä ei tule. Dieselmoottori on erittäin tehokas. Kaikki ne sähköauton valmistukseen käytettävät metallit kuljetetaan rikastukseen dieselkäyttöisillä koneilla. Dieselpolttoainetta voidaan varastoida ja kuljettaa tarvittuun paikkaan. Sen saanti ei ole riippuvainen säästä tai vuodenajasta. 

Ja dieseliä voi tehdä vaikka sinapinsiemenistä tai rypsistä. 
Dieselin ongelma on, että sitä poltetaan. Mutta on insinöörien ongelma kuinka palamisesta muodostuvat haitat voi minimoida pienemmiksi kuin sähköauton akkuihin tarvittavien kaivosten ja malmin  rikastamiseen käytetyn energian haitat. 

Maailmaa saa parantaa, mutta harvoin paras ratkaisu on vain yhdenlainen. Sähköauto on ihana ja se sopii kaupunkeihin ja lyhyille matkoille. Kaupunkien ilmanlaatu paranee. Se sopii niille jotka eivät osaa tai viitsi huolehtia auton tekniikasta. Se sopii niille joiden ei tarvitse lähteä äkkiä. (Älkää tehtö ambulanssia tai paloautoa sähkökäyttöisenä). Sähkömoottori sopii sisätiloihin - trukit taitavat jo isolta osalta ollakin sähköisiä. 

Sähköauto sopii myös minulle. 

Sukupolvikokemus

 Minulle on juuri äskettäin sanottu että olen kalkkis. Pääministeri sanoi näin. Hän tarkoitti sen huumoriksi, näin hän myöhemmin kertoi. 

Ei siitä ole kovin kauan kun pääministeriä tytöteltiin ja väitettiin sitä huumoriksi. Hän loukkaantui. 

Ikäluokille on annettu nimityksiä. Baby Boomers - joka on lyhennetty Boomeriksi. Nimitys liittyy ikäluokkaan 1946 - 1965 syntyneet. Ympäri maailmaa tämä sodanjälkeinen ikäluokka on ns. suuret ikäluokat. Heitä yhdistää se, että heidän vanhempiensa elämään vaikutti Toinen Maailmansota. Kun miehet tulivat rintamalta syntyi paljon lapsia, jälleenrakennus oli nopeaa. Heidän vanhempansa: suuri osa "Kadonnutta sukupolvea" (1900-1920) tai "toisen maailmansodan sukupolvea  jälleenrakensivat. 
Boomers kokivat maailmantalouden elpymisen lapsuudessaan. Koulutusta ei vielä pystytty suomaan, mutta kovaa työtä ja hyvinvointia voitiin antaa. Vanhempien sodan kokemukset heijastuivat kuitenkin lapsiin. Minun kaikki sisarukseni kuuluvat Boomerseihin, itse olen siinä Boomersien jälimainingeissa syntynyt ("Jonesit" - voisi olla esim Virtaset joka oli yleisin sukunimi silloin) aivan X-sukupolven rajalla. X-sukupolvea kuvaillaan itsenäisiksi, työorientoituneiksi kehittäjiksi. Jos teollisuus ja kaupungistuminen oli Boomersien vanhempien suuri aikaansaannos, Boomersit kehittivät automaatiota ja tietotekniikan alkua. Boomerseilla oli järkyttävän kokoisia matkapuhelimia ja Leevi ja Leavings lauloi Onnelliset:

"Vaimo, älä ole onneton

Meillä melkein kaikki laitteet on,
jotka kehitys on tuonut tullessaan,
vaikka kaikki eivät niistä piittaa.

Kerää kynttilät pois,
emme tarvitse nyt romantiikkaa
olen hankkinut meille tuvan täydeltä elektroniikkaa

On meillä stereot, televisio, mikroaaltouuni ja videonauhuri

On pakastin, kahvinkeitin, mikroprosessori ja pölynimuri..."

Näitä suuria yhteiskunnallisia muutoksia tai aikakausia käytetään eri sukupolvia kuvaavina. Ilman muuta, ne ovat vaikuttaneet siihen miten esivaltaan suhtaudutaan, minkälaisia mahdollisuuksia elämässä on koettu olevan. Jos Boomersit kävivät Keihäsmatkoilla, Xsersit matkustavat itsenäisemmin, heillä on jo koulutusta, ainakin sen peruskoulun verran ja usein opistoon saakka. Boomerit kävivät uskontotunneilla, lapsuuden tai nuoruuden aikaan rikoslaista poistettiin homoseksuaalisten tekojen kriminalisointi (1971) ja lääketieteellisestä tautilukituksesta poistettiin homoseksuaalisuus. (1981) Boomereiden lapsilla saattoi olla naispappi (ensimmäinen 1988). Yhä useammalla oli mahdollisuus kouluttautua jopa korkeakoulussa. Kekkosen ajan aluepoliitiikka pyrki asuttamaan ja kouluttamaan koko Suomen. 1960-1970 luvuilla perustettiin seitsemän uutta yliopistoa. Kadotettu sukupolvi ja toisen maailmansodan sukupolvi tarjosivat boomeri-lapsilleen niin parasta kuin pystyivät. Sotakorvaukset oli maksettu eikä rakennusaineista ollut pulaa. Tyttöjä alkoi päästä teknisille aloille ja Anttilan tavaratalosta voi tilata lisää tavaraa. Siitä ei enää ollut pula. Boomeri lapseni, sinulle parasta, käytä hyvin. Sinun ei tarvitse enää kulkea sisarustesi vanhoissa, voit ostaa ihan omat. 

Xsersien lapsuuselämään vaikutti öljykriisi ja kylmä sota. Boomersien lapsuudenkodiksi rakennettuun rintamamiestaloon tehtiin sisäsauna alakertaan ja sen yläkerta tehtiin vihdoin asuttavaksi,  Oli varaa ostaa auto, katsella Disney-videoita VHS-nauhalta. Kaikki olivat käyneet peruskoulun. Omaksi omakotitaloksi rakennettiin ilmastointikoneella ilmastoitu, täysin muovikalvolla tiivistetty, koneellinen talo suuren asutuskeskuksen liepeille. Yliopisto, ei enempää, ei vähempää, mutta amiskin on ok, kunhan on ammatti. Xsersien nuoruuteen saattoi vaikuttaa musta maanantai. Vuonna 1987 eräs maanantaipäivä lokakkuussa, teollisuusosakkeiden DJIA indeksi putosi 508 pistettä eli yli 22%. Sitä seurasi maailmanlaajuinen lama. Työttömyyttä, konkursseja. Oma ensimmäinen lapseni syntyi elokuussa -87. Yritystäni varten ottamani lainan korko nousi 16%:n. Myin osittain omistamani osakkeet 24markalla, eli markan kappale suurelle yritykselle, jotta silloin enää 24 työntekijää saivat pitää työnsä (alunperin 46). Ajattelin että konkurssissakin minulle jää laina maksettavaksi, miksi vetää kaikki mukaan. Minä aloitan alusta. 

Yookersit tai tunnetummin milleniaalit eivät tiedä lankapuhelimista mitään. He eivät koskaan ole nähneet läppärissään sinistä näyttöä tai unohtaneet dosin komentoja ja olisivat siksi olleet jumissa odotellessaan www sivulle pääsyä. He eivät kiirehdi modeemiyhteyden saatuaan että linja on niin hidas että puhelinlasku kasvaa. Heitä eivät sido verkot. Heidän jälkeinen Z-sukupolvi tietää että me boomerit  ja x:ät pilasimme heidän maailmansa ja olemme varsinaisia kääpiä ja vanhoillisia hölmöjä. Vaikka OK Boomer! tarkoittaa konservatiivisuutta ja jäkättäviä muumioita, olen hyvin onnellinen että olen. Olen onnellinen siitä että olen hiukan jähmeä ja vanhoillinen. Entistä selvemmin tajuan kuinka arvokasta on, etten säntäile jokaikisen uutuuden perään ja muodosta käsityksiäni hetken mielijohteesta vain ollakseni "ajassa". Ok boomer tarkoittaa juuri sitä, että Y:t ja Z:at ovat kyllästyneet kuulemaan kuinka äitinne hiihti kouluun kesät talvet, mutta itse päätin muistuttaa asiasta vieläkin useammin kuin tähän mennessä. He tuntuvat tarvitsevan sitä. 

Hämmentävintä on, että lausahduksen kirjoitti pääministeri - niin, kokonaisen valtion pääministeri. Ok pääministeri olette siis lukinneet keskusteluyhteytemme. Teen samoin. 

Menen nyt repimään tapettia tämän boomereiden rakentaman talon huoneesta. Koska minä osaan tehdä remonttia ihan itse. Kuuntelen Beatlesia, Elvistä, ehkä Pink Floydia ja vähän Metallicaa. Saatan ostaa näiden viiskytluvun huonekalujen seuraksi jotain ikeasta. Olla ajassa ja vähemmän kääpä. 

Ok Boomer. 

Mindfullness torstaina klo 17.15 - 18.00

Puhutaan ruuhkavuosista, puhutaan että lapsilla on paljon harrastuksia ja että vanhemmilla kuluu valtavasti aikaa lasten harrastuksiin.

En harrastanut lapsena mitään. Tuntuu kuitenkin etten istunut koskaan jouten. Isäkin oli mukana - käveltiin usein "ampumamajalle" kaupungin toiselle laidalle missä isä auttoi veneiden laminoinnissa ja lapset leikkivät metsässä. Välillä rakennettiin lennokkeja balsasta ja lakalla kiristettävästä silkkipaperista. Neuloin, ompelin ja piirsin - mutten harrastanut mitään. Matkustinkin ulkomaille harrastamatta sitä.

Onko nykyisin tapana antaa kaikelle nimi? Harrastan sisustamista koska vaihdoin olohuoneen verhot ja tein niin viimekin vuonna, harkitsin taulun vaihtamista toiseen.  Harrastan neulomista koska tuntui siltä että talven pimeydessä voisin neuloa sukat ja viime viikollakin neuloin? Harrastan ulkoliikuntaa kun kävelen parin kilometrin lenkin kylän ympäri pari kertaa viikossa?

Harrastuksen määritelmä on kai jotakin säännöllisesti tehtävää mielihyvän vuoksi toistettua vapaa-ajan toimintaa.

Minulta kysyttiin vähän aikaa sitten mitä meillä voi tehdä. 

Tarvitsin apua - mielipiteitä perheenjäseniltä. Mitä meillä voi tehdä? Voiko meillä tehdä mitään? Mitä lapset tekee päivät pitkät?
Aloin luetella tavaroita: nooo onhan meillä kirjoja. Lautapelejä... ja piha. Niin ja askartelutarvikkeita, papereita ja värejä - jos jonkinlaisia. Leipomisvälineitä. Kamera.

Onko mahdotonta olla määrittelemättä onko laiska vai ahkera?

Jos on pakko määritellä - olen laiska. Sitten palaan vaikka eiliseen. Hioin saarekkeen puutason ja öljysin sen uudelleen. ja sitten kirjoitin ja luin pari sanomalehteä ja olin laiska. Vai siis olinko? Ihan normipäivä. Onko sillä merkitystä?

Jos määrittelisin harrastavani vaikkapa pilkkimistä, koko määrittelyä ei tehtäisi. Istuin muutaman tunnin kairatun reijän vieressä enkä kertoisi että kärpäsentoukat ovat vielä kaupan pakasteessa. Kunhan olen ja istun. Kaunista! Ei antanut ahti. En ole laiska vaan harrastan.

Onko harrastusten luetteleminen tarve osoittaa tekevänsä jotain?

Harrastan mindfullnesia huomenna klo 17.15 - 18.00.

Kuntavertailua

Savonlinnan seutukunnalla on asunut vuonna 2017 noin 45000 asukasta. Seutukunnaksi lasketaan Sulkava, Rantasalmi, Enonkoski, Heinävesi ja Savonlinna. Heinävesi vaihtaa pian Pohjois-Savon maakuntaan ja lasketaan silloin Varkauden seutukuntaan.

Tarkastelin kesällä Savonlinnan väestökehitystä.

Talousalueen rakennetta varten otan verrokiksi lähes samankokoisen naapurin: Varkauden seutukunnan johon kuuluu Leppävirta ja Varkaus.  Seutukunnalla on vajaa 40000 asukasta. Varkauden seutukunnan pinta-ala on noin 2000km2.

Varkaus on perinteeltään teollisempi paikkakunta ja on kärsinyt suurien nopeiden muutosten kourissa aikoinaan ehkä vieläkin dramaattisempia taloudellisen pohjan murenemisia. Tyypillisesti yhteen teollisuuteen perustuvilla kaupungeilla kuten Uusikaupunki ja Varkaus tehtaan lopettaminen kosketti liki jokaista perhettä.

Saattaa aiheuttaa jonkinverran sekaannusta kun joissain vertailen seutukuntia ja joissan vain kaupunkeja. Seutukuntaan lasketaan yksi "pääkaupunki" jossa on pääasialliset palvelut ja ympärillä olevat kunnat, joissa osa palveluista saadaan seutukunnan kaupungista. Terveys- ja koulutus- ja palo- ja pelastustoimi ovat esim tällaisia. 

Kaupunkien tulovirrat

Mistä kaupunkien/kuntien tulot muodostuvat? Suurin yksittäinen tulo ovat asukkailta perittävät verot. Erilaiset verot kattavat keskimäärin 45% kuntien tuloista. Toinen merkittävä verotulo on alueen yrityksiltä tulevat verotulot.  Edelleen verona perittävä kiinteistövero. 

Muita tulonlähteitä ovat erilaisista palveluista asiakasmaksuina saadut maksut ja kiinteistöistä vuokrina saadut tulot. Keskimäärin erilaiset maksut kattavat 27% kuntien tuloista.

Keskimäärin 19% kuntien tuloista tulevat kunnille maksettavista valtionosuuksista.

Tyypillinen suomalainen kunta on myös ottanut vuosien varrella lainaa 2540€/asukas.  Savonlinnassa lainaa on noin 3000€/asukas ja Varkaudessa noin 2200€/asukas.

Tuloihin vaikuttavat asiat

Mitä suurempituloisia asukkaita paikkakunnalla on, sen suurempi on työn verotuksesta kertyvä tulo. 

Mitä suurempia ja enemmän rakennuksia, sen suuremmat kiinteistöverotulot. Esimerkkinä Eurajoki, jonka alueella oleva ydinvoimala tuottaa kunnalle suuret tulot.
Mitä tiheämmin rakennettu kunta, sen suurempi kiinteistöverokertymä suhteessa alueen pinta-alaan. 

Mitä menestyvämpiä ja jalostusasteeltaan korkeampia yrityksiä, suhteessa suuremmat verotulot.

Välillisesti asukkaiden koulutustaso vaikuttaa verotettaviin tuloihin. 

Savonlinnan seutukunnan pinta-ala on vajaa 4 000km2 ja väkiluku 45 000. Helsingin, Espoon ja Vantaan pinta-ala on noin 750km2 ja väkeä asujina 1 120 000. Varkauden seutukunnan pinta-ala on noin 2000km2.

Menoja

Kaupungin suurimmat menot ovat yleensä palkkakustannukset. Keskimäärin palkkakustannukset vastaavat 48% menoista.
Seuraavaksi suurimmaksi kuluksi nousevat keskimäärin palveluiden ostaminen. Yhä enemmän kunnat ostavat esimerkiksi terveyspalveluita muilta toimijoilta. 

Jos tarkastellaan menoja aiheittain noin puolet lohkaisee sosiaali- ja terveyspalvelut. Sosiaali- ja terveyspalveluihin kuuluvat vanhusten hoito, päihdehuolto, terveyskeskus ja sairaala. 

Neljänneksen lohkaisee opetus ja kulttuuri. 

20% keskimäärin kuluu tiestöön, palo- ja pelastustoimeen, vesihuoltoon ja energiaan.
Harvaan asuttu valtava alueemme lohkaisee suhteellisesti paljon enemmän kuin pienemmät alueet. 

Relatiivista

Savonlinnan taajama-aste on noin 69% kun se valtakunnallisesti on 86% ja Varkaudessa 81%. Taajama-aste kertoo kuinka paljon asukkaista asuu taajamassa. Taajama-asteemme antaa viitteitä siitä, että esimerkiksi koulujen ja terveyden- ja sairaudenhoidon matkakustannukset ovat keskimääräistä suurempia. Se saattaa viitata myös alkutuotannon määrään. 

Alkutuotannon työpaikkojen osuus on Savonlinnassa 8.1%. Valtakunnallinen keskiarvo on 3%.  Jalostuksen työpaikkojen osuus 20% (valtakunnan keskiarvo 20%, Varkaus 30%) kertoo kuitenkin että alkutuotanto jättää alueellemme minimirahamäärän. Jalostuksen osuutta lisättäessä alkutuotteesta alueelle jäisi enemmän rahaa. 

Marjakilosta saa vähemmän kuin mehusta, kiintokuutiosta tukkeja saa vähemmän kuin hirsitalosta. 

Palvelutyöpaikkojen osuus kertoo vain vähän alueen ulkopuolelle virtaavasta rahasta. Raha ikäänkuin syntyy joko alkutuotannossa tai jalostuksessa.
Palveluiden rahavirrat ovat melko paikallaanpysyviä lukuunottamatta tilannetta jossa esim kaupan sijaintikunta = pääkonttori sijaitsee paikkakunnalla.  Suurista kaupoista ainoastaan Kerd taitaa olla paikkakuntalainen yritys. 

Trendit

Jos Savonlinnan seutukunta on vuonna 1987 ollut 58000 asukkaan kansoittama, niin Rovaniemen- Salon-, Porvoon-, Kajaanin-, Kokkolan-, Jakobstadin- ja  Riihimäen seutukunnat ovat vuoteen 2014 ohittaneet seutukuntamme väkimäärässä. Kaikilla ohittajilla väestön määrä on ollut voimakkaassa kasvussa kun taas meillä romahdusmaisessa laskussa.

Eli Savonlinna menettää jatkuvasti asukkaita. Se menettää niitä juurikin nuoresta - alle 15v ikäluokasta ja työikäisestä 15-65v ikäluokista ja +65v ikäluokkien suhteellinen osuus kasvaa hälyyttävästi. Hälyytystarve syntyy nimenomaan siitä, että ikärakenne vaikuttaa voimakkaasti terveyspalveluiden kuluihin. Kun Savonlinna on kuluttanut sosiaali- ja terveystoimintaan 4380€/asukas, keskiarvo valtakunnallisesti on 3227€/asukas, verrokki- Varkaus 3911€/asukas.
Luvuissa on myös sosiaalitoimi.
Taloudellinen huoltosuhde on kaupungissamme 183 kun se valtakunnan keskiarvona on 140. Huoltosuhde kertoo siitä, kuinka monta työvoiman ulkopuolella olevaa on suhteessa työllisen työvoiman määrään. Eli sataa työssäkäyvää kohti on 183 asukasta.

Opetus ja kulttuuritoimi - saavat 1560€/asukas kun valtakunnallinen keskiarvo on 1900€/ asukas, Varkaus satsaa vielä vähemmän eli 1520€/asukas.
Opetus- ja kulttuuri eivät ainakaan resurssien puitteissa vastaa ilmoille heitettyä unelmaa kulttuurikaupungista.

Hanskat tiskiin?

Ei sentään. Vaikka suuri koulutetun ja nuoren väestön menetys koettelikin aluettamme, meillä on viriämässä juurikin jalostukseen liittyviä uusia tuulia. Teollisuus ja tegnologiateollisuus etenkin on kasvanut voimakkaasti viime aikoina. Mitä spesiaalimpi osaaminen, sen suurempi on myytävän tuotteen arvonlisä.
Mitä parempia palkkoja, sen suurempi verotulo.
Mitä menestyvämpiä yrityksiä sen vilkkampi työperäinen muutto.  Mitä vikkaampi työperäinen muutto teknologia-aloilla sen todennäköisemmin myös nuorempia ja koulutetumpia asukkaita.

Mitä enemmän keski-ikäisesti nuorempia asukkaita, sen vilkkaampi opetus-, urheilu- ja kulttuuritoiminta.
Palvelut voittavat myös kun alueen käytettävissä olevat tulot kasvavat.

Eiköhän tämä tästä.

Kansa ei halua

Kyselytutkimukset antavat monesti vastauksen että "kansa ei halua" jotakin. Käytännössähän se tarkoittaa sitä että on annettu vastauksia jonkun tutkimuksen kysymyksiin jonkunlaisella satunnaisella otoksella.

"Onko sinusta tärkeää pitää Suomi asuttuna?"
1-5 Erittäin tärkeää, tärkeää, ei kovin tärkeää, ei tärkeää, ei lainkaan tärkeää.

Kesällä kansa ei halua että Suomi tyhjenee. Talvella sen ei ole niin väliä.

Demokratia on tietämistäni järjestelmistä paras

Mutta se ei aina toimi.

Benjamin Franklin on kiteyttänyt demokratian ongelman lausahduksella: "Demokratia on sitä kun kaksi sutta ja lammas äänestävät mitä on lounaaksi".
Demokratia on siis sitä että jokainen saa kertoa mielipiteensä ja voittanut näkökanta toteutetaan.
Useimmissa asioissa se onkin varsin kelpo tapa pitää huolta oikeuksien toteuttamisesta.

Kuitenkaan asioissa, joissa toisilla on vähemmistö mutta erittäin painavat syyt olla jotakin mieltä ja toisaalta enemmistö, jolla ei ole joko lainkaan näkökantaa asiaan tai se on irrelevantti henkilön kannalta, demokratia ei oikeastaan toimi.

Miltei kaikki vähemmistöasiat "kärsivät" demokratiasta. Äänestysjärjestelmässä tällaisia määräongelmia on kompensoitu.
Kuinka kompensoida saamelaisten, vammaisten, eläkeläisten, kroonisten sairauksien, lasten tai pienen kunnan asukkaiden näkemyksen kuuluvuutta? Saako vähemmistö valita vaikka se sai sanoa mielipiteensä?

Demokratia ei yksin ole riittävästi, tarvitaan myös oikeudenmukaisuutta silkasta hyvyydestä. Kaikilla meillä on demokraattisesti valittu edustaja - ihan perustuslain mukaisesti - kuitenkin Suomemme kartta kertoo että demokratia ei olekaan toimiva keino.

Käytän esimerkkinä taajama-aste-lukua koska se on visuaalisesti hyvä esimerkki.

Tummimman punaisilla alueilla enemmän kuin 88% ihmisistä asuu taajamassa. Helsingissä 96.6%. Valta-osa Suomen alueesta on 52 - 64% taajama-asteella. Pohjoisessa tämä lisäksi tarkoittaa sitä että noin puolet alueen asukkaista asuu pienissä taajamissa ja toinen puolikas varsin suurella alueella hajallaan ja matkat ovat pitkät.

Kansa ei juuri äskettäin julkaistun tutkimuksen mukaan halua että Suomi tyhjenee. Kyselytutkimukseen on osallistunut nyt siis kesälomalla matkailevat suomalaiset ja nyt kun tulit kysyneeksi mummon pitäisi saada asua kotimökissään ja päästä kauppaan vaikkei linja-auto kuljekaan. Mummon pitäisi saada myös terveydenhoito ja vanhuspalveluita tarvittaessa.

Jos äkkiä kysytään niin minäkin vastaan että joo tottakai!

Päätöksenteko ei voi perustua kyselytutkimuksiin vaan todella oikeudenmukaisesti ilman lobbaamista muodostettuun suunnitelmaan.

Jos minulta kysyttäisiin pistäisin Suomen puoliksi

Minusta politiikka ei enää toimi. Suomen ratkaisuksi etsitään malleja Euroopasta jonka taajama-aste on kokonaisuudessaan "punaisella". Kuinka joku malli, joka on haettu Etelä-Savon kokoiselta alueelta, jonka asukasmäärä mallimaassa on 5.7 miljoonaa?

Jos.

Pistäisin Suomen puoliksi ja aluehallinto ei olisi maakunnallinen vaan asukastiheyden mukainen.

Mutta minulla on vain demokratian mukaiset mahdollisuudet toimia.

Mikä on sun Motto

Porin kaupungin motto on: Deus protector noster - "Jumala suojelijamme" . Se on tekstinä Porin vaakunassa. Kanadan motto on "Mereltä merelle" - A mari usque ad mari, se tulee psalmista 72:8.

Suurella osalla maita on joku vanha tunnuslause. Yleisesti tunnettuja tietysti Liberté, égalité, fraternité Ranska "Vapaus, veljeys, tasa-arvo". Gibraltar Nulli expugnabilis hosti "Ei kenenkään vihollisen valloittama". Ja lopullisempi: "Vapaus tai kuolema" on ainakin Uruguay:lla ja Kreikalla.

Jopa Euroopan Unionilla on motto: In varietati concordia: "Moninaisuudessaan yhtenäinen".

Minulla on vuosimotto

Kehittelen vuosimottoa oikeastaan koko joulukuun. Aina niillä perusteilla mitä elämässä kulloinkin on kesken. Joskus vuosimotto on ihan selkeä - niinkuin tänä vuonna Fugit irreparabile tempus "Aika pakenee palaamatta". Se liittyy pidempään trendiin jonka lähtökohdan selvitänkin juuri keväällä ulostulleessa ohjelmajaksossa "Tähän aikaan ensi vuonna"  Viime vuoden teema tai motto oli "Vuosi hyvälle". - Juuri sellainen lause jonka voi sanoa maljapuheena, tai huikata tervehdyksenä kantaessaan mummon kauppatavaroita viidenteen kerrokseen.
Muttei se välttämättä ole mitään kovin syvällistä niinkuin joskus epäselvempänä aikana: "Elähän hättäile, istuhan mättäälle - vielä se pipo löytyy" - ja löytyihän se.

Moton tarkoitus

Tunnuslauseen tai moton tarkoitus on kiteyttää joku isompi ajatus muistettavaan ja nopeasti ilmaistavaan muotoon.
Monilla urheiluseuroilla motto on kehitelty iskulauseeksi tai toiminnan henkiseksi sisällöksi: Seinäjoen Sisu kiteyttää moton ja arvot näin: ” Kaikilla tulee olla mahdollisuus harrastaa liikuntaa ja urheilua katsomatta tämän ikään, sukupuoleen, ihonväriin tai varallisuuteen.
Amerikassa ja NHL:ssä asia on viety astetta pidemmälle joka vuosi joukkueelle määritellään motto Dallas Starsilla motto oli joskus "It´s all about TEAM"

Viime vuosina oli trendinä määritellä yrityksille, kaupungeille ja yhdistyksille "arvot".
Harva kuitenkaan pääsi motonomaiseen täsmälliseen ja "sisäisesti nautittavaan" ydinlauseeseen joka kertoo jo itsessään puolet toimintatavoista ja periaatteista.
Moton tulee olla sellainen että sen lausuessaan selkä suoristuu ja käy selväksi että juuri minä itse olen toimija, toteuttaja ja "periaatteen mies".

Strategian ja moton ero

Savonlinnan strategia - suunnitelma toimintavoista alkaa sanoilla "Kaupunkia kehitetään turvallisena ja houkuttelevana asuinalueena...." Tulee mieleen Ismo Leikolan "lähti lapasesta" - Ismo kertoi ihmetelleensä Suomen passiivia: asiat tapahtuvat ilman että kukaan oikeastaan tekee mitään: mopo karkasi käsistä, lähti lapasesta...
Kehitetään .... en tunne suurta yhteenkuuluvuutta saati yhteishenkeä.
Mikkelin ammattikorkeakoulun motto oli: "Kasva vahvaksi". - Selkeä käskymuoto, sen kuullessaan toiminnan suunta on selkeä ja suunnitelmakin miltei valmis.
Rauma kehottaa: "Ol niingon gotonas" - selvä!

Myynnin keskeisimpiä asioita on kyetä tekemään "call to action". Selkeä kehote "Tuu mun luo!" "Osta kukka", "Nyt!"

Strategian ja moton on käytävä selville ensimmäisestä lauseesta - nykyisin ei juuri muuta mahdollisuutta saa. Nykyisen tietotulvan juonne on, että ihmiset lukevat otsikon ja jos otsikko houkuttelee saattavat perehtyä asiaan jopa 300 sanaa.

Baden-Würtenberg - saksalaisosavaltio tiivistää : "Wir können alles" - okei kuulostaa mahtavalta.

Jopa kummallinen "Savon Pariisi" on saanut minut selvittämään sanonnan alkuperän. (Joroinen)

Linnanmäen motto tai juuriajatus on: "Paikallaan pysyminen on taantumista ja siksi huvipuisto ei saa koskaan valmistua".

Motto antaa ryhdin ja tahdon tehdä itse.

"Aika pakenee palaamatta" - tänä kesänä olen viimeisen kesäni ravintolatyössä ja syksyllä vaihdan alaa. Motto auttaa tekemään päätöksiä.

Rakastu Savonlinnaan!