Pienen kaupunkilaisen suuri vastuu

Mitä pienempi paikkakunta sen suurempi on sen yksittäisen asukkaan vastuu omasta ympäristöstään. Aloitan asian pilkkomisen hyvin konkreettisesta asiasta. Kevät paljastaa tienpientareet. Suurien teiden varsilla tapahtuu sellainen samanlainen ihme kuin monen vaatekaapissa - aina ne vain ovat puhtaina. Kukaan ei oikeastaan tiedä miten ihme tapahtuu mutta tapahtuu.

"Meillä maalla" tätä ihmettä ei tapahdu - jokainen kaljatölkki tai muovipussi on niin kauan pientareella kunnes joku paikallinen noukkii sen mukaansa ja toimittaa roskiin. - Muovin kohdalla ihmettä saisi odotella kuulemani mukaan 100 vuotta.

Katselin tässä eräs aamuyö kun kaupungin työntekijä teki ihmeen ja noukki, harjasi ja keräsi erään ravintolan edessä olevan katuosuuden tölkit, pullot, ruokapakkaukset ja tupakantumpit. Minusta ne pitäisi muutaman kerran jättää noukkimatta, harjaamatta ja siivoamatta. - Tehdä tehty työ näkyväksi.

Vastuunkantoa monipuolisesti

Pikkukaupunkilaisen kannattaisi rakentaa itselleen visio - unelma siitä minkälaisessa ympäristössä haluaa asua.
" Asun maalla puhtaassa kaupungissa. Pienempi lapseni käy lähikoulua ja isompi kulkee bussilla kouluun taajaman laidalle. Käyn töissä .....Käyn bussilla viikottain paikallisessa kahvilassa juomassa cappuccinon ja maistelemassa jotain ihanaa kakkua. Kävin juuri kirjastosta Johannes Anyurun uutuusteoksen ja aloittelen sen lukemista kunnes ystäväni sattuu paikalle. Koska näemme harvoin päätämme jatkaa juttelua viereisessä ravintolassa. Ostan ennen lähtöämme mukaani kuitenkin tuoreen leivän. Ystäväni tilaa ravintolassa gluteenittoman salaatin ja minulle maistuu pizza. Ihailen ystäväni uutta takkia jonka hän osti paikallisesta vaatekaupasta. Tarkistamme sanomalehdestä seuraavan viikon kansalaisopiston tapahtuman päätämme osallistua, ystäväni selvittää kuitenkin voiko hänen puolisonsa viedä tyttären sellotunnille - puoliso on nimittäin vuorotyössä terveydenhoitoalalla...."

Pilkkomisvaihe: 

Kaikki palvelut, joita unelma sisältää listataan.
Puhdas, lähikoulu, koulu, työpaikkoja, joukkoliikenne, kahviloita, monipuolista tarjontaa kahvilassa, virkeä kirjasto, aktiivisia ihmisiä, ravintoloita joissa monipuolinen tarjonta, kauppoja, paikallinen sanomalehti, kansalaisopisto, musiikkiopisto, terveydenhuolto....

Vastuuvaihe: 

Kaikki minkä toivoo toteutuvan ja säilyvän joko itseä tai lähi-ihmisiään varten on niitä mitä sitoutuu käyttämään tai toimintaa edistämään.

Mitä pienemmäksi paikkakunta väkimäärältään kutistuu sen haastavampi on sen asukkaiden tehtävä ja vastuu.

On minulla yksi toivomus: 

Olen kuunnellut narinaa paikallisen Itä-Savo-sanomalehden muuttumisesta kuusipäiväiseksi. Minusta kuusi päivää on tämän kokoiselle kaupungille todella hyvin. Mutta kehityksessä on usein yksi vallitseva suunta ja Savonlinnan osalta suunta on ollut jo surullisen kauan pieneen, koyhään, hiljaiseen, vanhaan. Sinne on helpompi mennä - antautua - kuin päästä sieltä takaisin.

Minä toivon saada lukea joka päivä paikallisen sanomalehden - pystyn elämään sen kuusipäiväisyyden kanssa jos se varmistaa lehden elinvoiman.
Tuossa naapurikaupungissa, jossa kävin töissä vuosia, ilmestyy oma sanomalehti kahdesti viikossa, se on minusta todella vähän, mutta siellä on alueen pääasiallinen lehti levikiltään suuri Savon Sanomat.

Vaihtoehtojahan on - aina. Toinen vaihtoehto on antaa lehden kutistua, kuihtua ja hiipua ja siirrymme Länsi-Savon tilaajiksi, jolla vastaavasti olisi isompi levikkialue.

Mutta tässä vaiheessa toivon että oman alueensa tuntevat toimittajat, kuvaajat ja painotyön valmistajat saavat jatkaa työtänsä nimenomaan paikallisesti.

Aina kun annamme yhden työpaikan muualle lisäämme painoa omille harteillemme.

Kerron kuitenkin että jo yhden päivän poistuminen lehden ilmestymisessä aiheuttaa kymmenen ihmisen työn muuttumisen kannattamattomaksi: lehden varhaisjakelijoista tämän verran "vapautuu muihin töihin".  Aamuyöllä tehtävä osa-aikainen työ ei elätä.