Kuntavertailua

Savonlinnan seutukunnalla on asunut vuonna 2017 noin 45000 asukasta. Seutukunnaksi lasketaan Sulkava, Rantasalmi, Enonkoski, Heinävesi ja Savonlinna. Heinävesi vaihtaa pian Pohjois-Savon maakuntaan ja lasketaan silloin Varkauden seutukuntaan.

Tarkastelin kesällä Savonlinnan väestökehitystä.

Talousalueen rakennetta varten otan verrokiksi lähes samankokoisen naapurin: Varkauden seutukunnan johon kuuluu Leppävirta ja Varkaus.  Seutukunnalla on vajaa 40000 asukasta. Varkauden seutukunnan pinta-ala on noin 2000km2.

Varkaus on perinteeltään teollisempi paikkakunta ja on kärsinyt suurien nopeiden muutosten kourissa aikoinaan ehkä vieläkin dramaattisempia taloudellisen pohjan murenemisia. Tyypillisesti yhteen teollisuuteen perustuvilla kaupungeilla kuten Uusikaupunki ja Varkaus tehtaan lopettaminen kosketti liki jokaista perhettä.

Saattaa aiheuttaa jonkinverran sekaannusta kun joissain vertailen seutukuntia ja joissan vain kaupunkeja. Seutukuntaan lasketaan yksi "pääkaupunki" jossa on pääasialliset palvelut ja ympärillä olevat kunnat, joissa osa palveluista saadaan seutukunnan kaupungista. Terveys- ja koulutus- ja palo- ja pelastustoimi ovat esim tällaisia. 

Kaupunkien tulovirrat

Mistä kaupunkien/kuntien tulot muodostuvat? Suurin yksittäinen tulo ovat asukkailta perittävät verot. Erilaiset verot kattavat keskimäärin 45% kuntien tuloista. Toinen merkittävä verotulo on alueen yrityksiltä tulevat verotulot.  Edelleen verona perittävä kiinteistövero. 

Muita tulonlähteitä ovat erilaisista palveluista asiakasmaksuina saadut maksut ja kiinteistöistä vuokrina saadut tulot. Keskimäärin erilaiset maksut kattavat 27% kuntien tuloista.

Keskimäärin 19% kuntien tuloista tulevat kunnille maksettavista valtionosuuksista.

Tyypillinen suomalainen kunta on myös ottanut vuosien varrella lainaa 2540€/asukas.  Savonlinnassa lainaa on noin 3000€/asukas ja Varkaudessa noin 2200€/asukas.

Tuloihin vaikuttavat asiat

Mitä suurempituloisia asukkaita paikkakunnalla on, sen suurempi on työn verotuksesta kertyvä tulo. 

Mitä suurempia ja enemmän rakennuksia, sen suuremmat kiinteistöverotulot. Esimerkkinä Eurajoki, jonka alueella oleva ydinvoimala tuottaa kunnalle suuret tulot.
Mitä tiheämmin rakennettu kunta, sen suurempi kiinteistöverokertymä suhteessa alueen pinta-alaan. 

Mitä menestyvämpiä ja jalostusasteeltaan korkeampia yrityksiä, suhteessa suuremmat verotulot.

Välillisesti asukkaiden koulutustaso vaikuttaa verotettaviin tuloihin. 

Savonlinnan seutukunnan pinta-ala on vajaa 4 000km2 ja väkiluku 45 000. Helsingin, Espoon ja Vantaan pinta-ala on noin 750km2 ja väkeä asujina 1 120 000. Varkauden seutukunnan pinta-ala on noin 2000km2.

Menoja

Kaupungin suurimmat menot ovat yleensä palkkakustannukset. Keskimäärin palkkakustannukset vastaavat 48% menoista.
Seuraavaksi suurimmaksi kuluksi nousevat keskimäärin palveluiden ostaminen. Yhä enemmän kunnat ostavat esimerkiksi terveyspalveluita muilta toimijoilta. 

Jos tarkastellaan menoja aiheittain noin puolet lohkaisee sosiaali- ja terveyspalvelut. Sosiaali- ja terveyspalveluihin kuuluvat vanhusten hoito, päihdehuolto, terveyskeskus ja sairaala. 

Neljänneksen lohkaisee opetus ja kulttuuri. 

20% keskimäärin kuluu tiestöön, palo- ja pelastustoimeen, vesihuoltoon ja energiaan.
Harvaan asuttu valtava alueemme lohkaisee suhteellisesti paljon enemmän kuin pienemmät alueet. 

Relatiivista

Savonlinnan taajama-aste on noin 69% kun se valtakunnallisesti on 86% ja Varkaudessa 81%. Taajama-aste kertoo kuinka paljon asukkaista asuu taajamassa. Taajama-asteemme antaa viitteitä siitä, että esimerkiksi koulujen ja terveyden- ja sairaudenhoidon matkakustannukset ovat keskimääräistä suurempia. Se saattaa viitata myös alkutuotannon määrään. 

Alkutuotannon työpaikkojen osuus on Savonlinnassa 8.1%. Valtakunnallinen keskiarvo on 3%.  Jalostuksen työpaikkojen osuus 20% (valtakunnan keskiarvo 20%, Varkaus 30%) kertoo kuitenkin että alkutuotanto jättää alueellemme minimirahamäärän. Jalostuksen osuutta lisättäessä alkutuotteesta alueelle jäisi enemmän rahaa. 

Marjakilosta saa vähemmän kuin mehusta, kiintokuutiosta tukkeja saa vähemmän kuin hirsitalosta. 

Palvelutyöpaikkojen osuus kertoo vain vähän alueen ulkopuolelle virtaavasta rahasta. Raha ikäänkuin syntyy joko alkutuotannossa tai jalostuksessa.
Palveluiden rahavirrat ovat melko paikallaanpysyviä lukuunottamatta tilannetta jossa esim kaupan sijaintikunta = pääkonttori sijaitsee paikkakunnalla.  Suurista kaupoista ainoastaan Kerd taitaa olla paikkakuntalainen yritys. 

Trendit

Jos Savonlinnan seutukunta on vuonna 1987 ollut 58000 asukkaan kansoittama, niin Rovaniemen- Salon-, Porvoon-, Kajaanin-, Kokkolan-, Jakobstadin- ja  Riihimäen seutukunnat ovat vuoteen 2014 ohittaneet seutukuntamme väkimäärässä. Kaikilla ohittajilla väestön määrä on ollut voimakkaassa kasvussa kun taas meillä romahdusmaisessa laskussa.

Eli Savonlinna menettää jatkuvasti asukkaita. Se menettää niitä juurikin nuoresta - alle 15v ikäluokasta ja työikäisestä 15-65v ikäluokista ja +65v ikäluokkien suhteellinen osuus kasvaa hälyyttävästi. Hälyytystarve syntyy nimenomaan siitä, että ikärakenne vaikuttaa voimakkaasti terveyspalveluiden kuluihin. Kun Savonlinna on kuluttanut sosiaali- ja terveystoimintaan 4380€/asukas, keskiarvo valtakunnallisesti on 3227€/asukas, verrokki- Varkaus 3911€/asukas.
Luvuissa on myös sosiaalitoimi.
Taloudellinen huoltosuhde on kaupungissamme 183 kun se valtakunnan keskiarvona on 140. Huoltosuhde kertoo siitä, kuinka monta työvoiman ulkopuolella olevaa on suhteessa työllisen työvoiman määrään. Eli sataa työssäkäyvää kohti on 183 asukasta.

Opetus ja kulttuuritoimi - saavat 1560€/asukas kun valtakunnallinen keskiarvo on 1900€/ asukas, Varkaus satsaa vielä vähemmän eli 1520€/asukas.
Opetus- ja kulttuuri eivät ainakaan resurssien puitteissa vastaa ilmoille heitettyä unelmaa kulttuurikaupungista.

Hanskat tiskiin?

Ei sentään. Vaikka suuri koulutetun ja nuoren väestön menetys koettelikin aluettamme, meillä on viriämässä juurikin jalostukseen liittyviä uusia tuulia. Teollisuus ja tegnologiateollisuus etenkin on kasvanut voimakkaasti viime aikoina. Mitä spesiaalimpi osaaminen, sen suurempi on myytävän tuotteen arvonlisä.
Mitä parempia palkkoja, sen suurempi verotulo.
Mitä menestyvämpiä yrityksiä sen vilkkampi työperäinen muutto.  Mitä vikkaampi työperäinen muutto teknologia-aloilla sen todennäköisemmin myös nuorempia ja koulutetumpia asukkaita.

Mitä enemmän keski-ikäisesti nuorempia asukkaita, sen vilkkaampi opetus-, urheilu- ja kulttuuritoiminta.
Palvelut voittavat myös kun alueen käytettävissä olevat tulot kasvavat.

Eiköhän tämä tästä.

Kansa ei halua

Kyselytutkimukset antavat monesti vastauksen että "kansa ei halua" jotakin. Käytännössähän se tarkoittaa sitä että on annettu vastauksia jonkun tutkimuksen kysymyksiin jonkunlaisella satunnaisella otoksella.

"Onko sinusta tärkeää pitää Suomi asuttuna?"
1-5 Erittäin tärkeää, tärkeää, ei kovin tärkeää, ei tärkeää, ei lainkaan tärkeää.

Kesällä kansa ei halua että Suomi tyhjenee. Talvella sen ei ole niin väliä.

Demokratia on tietämistäni järjestelmistä paras

Mutta se ei aina toimi.

Benjamin Franklin on kiteyttänyt demokratian ongelman lausahduksella: "Demokratia on sitä kun kaksi sutta ja lammas äänestävät mitä on lounaaksi".
Demokratia on siis sitä että jokainen saa kertoa mielipiteensä ja voittanut näkökanta toteutetaan.
Useimmissa asioissa se onkin varsin kelpo tapa pitää huolta oikeuksien toteuttamisesta.

Kuitenkaan asioissa, joissa toisilla on vähemmistö mutta erittäin painavat syyt olla jotakin mieltä ja toisaalta enemmistö, jolla ei ole joko lainkaan näkökantaa asiaan tai se on irrelevantti henkilön kannalta, demokratia ei oikeastaan toimi.

Miltei kaikki vähemmistöasiat "kärsivät" demokratiasta. Äänestysjärjestelmässä tällaisia määräongelmia on kompensoitu.
Kuinka kompensoida saamelaisten, vammaisten, eläkeläisten, kroonisten sairauksien, lasten tai pienen kunnan asukkaiden näkemyksen kuuluvuutta? Saako vähemmistö valita vaikka se sai sanoa mielipiteensä?

Demokratia ei yksin ole riittävästi, tarvitaan myös oikeudenmukaisuutta silkasta hyvyydestä. Kaikilla meillä on demokraattisesti valittu edustaja - ihan perustuslain mukaisesti - kuitenkin Suomemme kartta kertoo että demokratia ei olekaan toimiva keino.

Käytän esimerkkinä taajama-aste-lukua koska se on visuaalisesti hyvä esimerkki.

Tummimman punaisilla alueilla enemmän kuin 88% ihmisistä asuu taajamassa. Helsingissä 96.6%. Valta-osa Suomen alueesta on 52 - 64% taajama-asteella. Pohjoisessa tämä lisäksi tarkoittaa sitä että noin puolet alueen asukkaista asuu pienissä taajamissa ja toinen puolikas varsin suurella alueella hajallaan ja matkat ovat pitkät.

Kansa ei juuri äskettäin julkaistun tutkimuksen mukaan halua että Suomi tyhjenee. Kyselytutkimukseen on osallistunut nyt siis kesälomalla matkailevat suomalaiset ja nyt kun tulit kysyneeksi mummon pitäisi saada asua kotimökissään ja päästä kauppaan vaikkei linja-auto kuljekaan. Mummon pitäisi saada myös terveydenhoito ja vanhuspalveluita tarvittaessa.

Jos äkkiä kysytään niin minäkin vastaan että joo tottakai!

Päätöksenteko ei voi perustua kyselytutkimuksiin vaan todella oikeudenmukaisesti ilman lobbaamista muodostettuun suunnitelmaan.

Jos minulta kysyttäisiin pistäisin Suomen puoliksi

Minusta politiikka ei enää toimi. Suomen ratkaisuksi etsitään malleja Euroopasta jonka taajama-aste on kokonaisuudessaan "punaisella". Kuinka joku malli, joka on haettu Etelä-Savon kokoiselta alueelta, jonka asukasmäärä mallimaassa on 5.7 miljoonaa?

Jos.

Pistäisin Suomen puoliksi ja aluehallinto ei olisi maakunnallinen vaan asukastiheyden mukainen.

Mutta minulla on vain demokratian mukaiset mahdollisuudet toimia.

Mikä on sun Motto

Porin kaupungin motto on: Deus protector noster - "Jumala suojelijamme" . Se on tekstinä Porin vaakunassa. Kanadan motto on "Mereltä merelle" - A mari usque ad mari, se tulee psalmista 72:8.

Suurella osalla maita on joku vanha tunnuslause. Yleisesti tunnettuja tietysti Liberté, égalité, fraternité Ranska "Vapaus, veljeys, tasa-arvo". Gibraltar Nulli expugnabilis hosti "Ei kenenkään vihollisen valloittama". Ja lopullisempi: "Vapaus tai kuolema" on ainakin Uruguay:lla ja Kreikalla.

Jopa Euroopan Unionilla on motto: In varietati concordia: "Moninaisuudessaan yhtenäinen".

Minulla on vuosimotto

Kehittelen vuosimottoa oikeastaan koko joulukuun. Aina niillä perusteilla mitä elämässä kulloinkin on kesken. Joskus vuosimotto on ihan selkeä - niinkuin tänä vuonna Fugit irreparabile tempus "Aika pakenee palaamatta". Se liittyy pidempään trendiin jonka lähtökohdan selvitänkin juuri keväällä ulostulleessa ohjelmajaksossa "Tähän aikaan ensi vuonna"  Viime vuoden teema tai motto oli "Vuosi hyvälle". - Juuri sellainen lause jonka voi sanoa maljapuheena, tai huikata tervehdyksenä kantaessaan mummon kauppatavaroita viidenteen kerrokseen.
Muttei se välttämättä ole mitään kovin syvällistä niinkuin joskus epäselvempänä aikana: "Elähän hättäile, istuhan mättäälle - vielä se pipo löytyy" - ja löytyihän se.

Moton tarkoitus

Tunnuslauseen tai moton tarkoitus on kiteyttää joku isompi ajatus muistettavaan ja nopeasti ilmaistavaan muotoon.
Monilla urheiluseuroilla motto on kehitelty iskulauseeksi tai toiminnan henkiseksi sisällöksi: Seinäjoen Sisu kiteyttää moton ja arvot näin: ” Kaikilla tulee olla mahdollisuus harrastaa liikuntaa ja urheilua katsomatta tämän ikään, sukupuoleen, ihonväriin tai varallisuuteen.
Amerikassa ja NHL:ssä asia on viety astetta pidemmälle joka vuosi joukkueelle määritellään motto Dallas Starsilla motto oli joskus "It´s all about TEAM"

Viime vuosina oli trendinä määritellä yrityksille, kaupungeille ja yhdistyksille "arvot".
Harva kuitenkaan pääsi motonomaiseen täsmälliseen ja "sisäisesti nautittavaan" ydinlauseeseen joka kertoo jo itsessään puolet toimintatavoista ja periaatteista.
Moton tulee olla sellainen että sen lausuessaan selkä suoristuu ja käy selväksi että juuri minä itse olen toimija, toteuttaja ja "periaatteen mies".

Strategian ja moton ero

Savonlinnan strategia - suunnitelma toimintavoista alkaa sanoilla "Kaupunkia kehitetään turvallisena ja houkuttelevana asuinalueena...." Tulee mieleen Ismo Leikolan "lähti lapasesta" - Ismo kertoi ihmetelleensä Suomen passiivia: asiat tapahtuvat ilman että kukaan oikeastaan tekee mitään: mopo karkasi käsistä, lähti lapasesta...
Kehitetään .... en tunne suurta yhteenkuuluvuutta saati yhteishenkeä.
Mikkelin ammattikorkeakoulun motto oli: "Kasva vahvaksi". - Selkeä käskymuoto, sen kuullessaan toiminnan suunta on selkeä ja suunnitelmakin miltei valmis.
Rauma kehottaa: "Ol niingon gotonas" - selvä!

Myynnin keskeisimpiä asioita on kyetä tekemään "call to action". Selkeä kehote "Tuu mun luo!" "Osta kukka", "Nyt!"

Strategian ja moton on käytävä selville ensimmäisestä lauseesta - nykyisin ei juuri muuta mahdollisuutta saa. Nykyisen tietotulvan juonne on, että ihmiset lukevat otsikon ja jos otsikko houkuttelee saattavat perehtyä asiaan jopa 300 sanaa.

Baden-Würtenberg - saksalaisosavaltio tiivistää : "Wir können alles" - okei kuulostaa mahtavalta.

Jopa kummallinen "Savon Pariisi" on saanut minut selvittämään sanonnan alkuperän. (Joroinen)

Linnanmäen motto tai juuriajatus on: "Paikallaan pysyminen on taantumista ja siksi huvipuisto ei saa koskaan valmistua".

Motto antaa ryhdin ja tahdon tehdä itse.

"Aika pakenee palaamatta" - tänä kesänä olen viimeisen kesäni ravintolatyössä ja syksyllä vaihdan alaa. Motto auttaa tekemään päätöksiä.

Rakastu Savonlinnaan!

Leppoisuutta vai epämääräisyyttä

Muistan kun Pohjanmaalta Savoon tullut rakennusmestari kertoi pelänneessä ensimmäisellä rakennustyömaalla.
Hän sopi kaivinkonekuskin kanssa että maanantaina klo 7 aetaan kaivaa sopiihan se hänelle? Kaivinkonekuski vastasi että suattaahan tuo sopiakin. Maanantain vastainen yö sujui vähällä unella: onko tämä nyt sovittu vai ei.

Leppoisuus on ihan mukava asia ja varsinkin Savossa matkailevalle tulisi saada aikaan leppoisa fiilis: Se leppoisa fiilis tulisi saada nimenomaan tuntumaan sille asiakkaalle rentoutena ja helppoutena ei epävarmuutena.

Kun meiltä savolaisilta ostetaan palveluita meidän tulee olla yhtä täsmällisiä ja selkeitä kuin muuallakin kaupankäynnissä. Asiakkaalle ei saa jäädä "suattahan tuo käydäkin" - fiilis.

Itse en ole mikään savonmurteen suuri ystävä, käytän sitä itsekin etten minä sillä..., silti tuo puolisko saa minut välillä raivoihini kun kunnollista vastausta ei saa millään.
Välillä en tiedä onko asia sovittu vai ei. Vastaus : "olen minä jutellut senjasen kanssa asiasta" ei kerro vielä mitään. Asian kloussaus on tärkeää.
Kerrata mitä on sovittu, milloin ja millä ehdoilla.

Suattahan tuo sitten onnistuakin.

Koulutus estää oppimisen

Tiedättekö sen tyypin joka saapuu paikalle ja haukkuu kaikki mitä on tehty? Suurella tietämyksellä hän ei koskaan kysy keneltäkään mitään tai ota selvää minkälaisia käyttökokemuksia on.

Isäni teki luovaa työtä koko ikänsä. Ja oli koulutettu. Isäni molemmat vanhemmat olivat opettajia. Silti aina sillointällöin kantaa ottaessaan sanoi että tuon ihmisen kohdalla koulutus taitaa estää oppimisen.

Minä ymmärrän hyvin mitä hän tarkoitti. Joskus ihmiset jäävät kiinni vanhoihin koulutuksen tuomiin tapoihin ajatella. Usein koulu itsessäänkin keskittyy enemmän koulutukseen kuin oppimiseen. Niinkuin Einstein on koulutuksesta sanonut: Education is not the learning of facts, but the training of the mind to think"

Kehitys vaatii rajojen ylityksiä

Muistattekos ensimmäisen tietokoneenne? Siinä oli ehdoton raja - oliko se hiukan yli 300 kB:ä jota suuremmaksi keskusmuistia ei voi kasvattaa. No uutinen vaiettiin kuoliaaksi heti kun huomattiin ettei mitään rajaa ole.
Meillä on kummallisesti asetettuja rajoja, joskus niissä ei ole mitään tolkkua.
Sukunimeni on velvoittanut perehtymään hiukan matematiikan kehitykseen. Egyptiläiset päättelivät piin arvon melko lähelle jo 2000eaa.
Vanhassa testamentissa Kuningasten kirjassa on kuvaus vesialtaasta jonka halkaisijaksi on määritelty kymmenen kyynärää ja sen kehäksi kolmekymmentä kyynärää. Kristityssä maailmassa jouduttiin elämään monta sataa vuotta ennenkuin kirkko hyväksyi että ympyrän kehä on hiukan enemmän. Siihen aikaan kirkko oli yhtäkuin koulutus. Mitään mitä kirkko ei hyväksynyt ei saanut opettaa.  (Steven Hawking julkaisi kirjan God Created the Integers - kirja on antologia 30 matematiikan historiaa muuttaneista tiedemiehistä ("Jumala loi kokonaisluvut"))

Eppur si muove*

Maapallo on ollut pyöreä vasta 400 vuotta. Sanon vasta, kun ajattelen että minun vanhempani syntyivät 100 sitten. Kehitys kehittyy yhä kiihtyvällä tahdilla ja yhä uusia ajatuksia on asetettu kyseenalaisiksi. Askeleet on otettava yksi kerrallaan. Mikään askel ei ole turha vaan edellytys seuraavalle. Vaikka tieto osoittautuiskin kokonaan tai osittain vääräksi, se on monesti se tie jolla oikeaan tietoon päästään.
Kyseenalaistaminen on edellytys.
Stephen Hawking - aikakautemme ehkä merkittävin tiedemies kesti sen että hänen teoriansa asetettiin kyseenalaiseksi ja hän asetti jopa itse sen kyseenalaiseksi ja korjasi sitä vielä juuri ennen kuolemaansa. Hawking osoitti koko elämällään käsittämättömän elämänhalun ja -uskon. ALS sai voiton vasta 14.3.2018 vaikka se jäyti nuorta opiskelijaa (s. 1942) jo vuonna 1962.
* Se liikkuu sittenkin - tunnetumpi käännös "se pyörii sittenkin"

Meidän ei tarvitse olla Newtoneita

Meidän tarvitsee kuitenkin luottaa omaan järkeen ja omaan kokemukseen asioista. 

Teillä ei ollut minun isääni, joka oli paras kannustaja jonka tiedän. Hän kehotti miettimään että "kuule Minna: ihminen on käynyt kuussa" jatkokeskustelussa kävimme läpi asiaa siltä kannalta että onpa mahtanut olla hullu, joka on sellaisen ajatuksen suustaan päästänyt. Silti mehevään maahan upottuaan ajatusta on lähdetty toteuttamaan. Siihen on uskottu eikä kukaan sanonut että se olisi mahdotonta.

Ymppään vielä yhden isäni vakiolauseista:

"Pioneerilla ei ole koulutusta"

Minua puistattaa ihan joka ikinen kerta kun joku perustelee tietämystään korkealla koulutuksellaan alakynteen jäädessään. Arvostan koulutusta erittäin paljon, se on pohja kaikelle, mutta siihen nojaaminen perusteena kun kyse on esimerkiksi mielipiteestä osoittaa vaan luomiskyvyn puutetta ja huonoa itsetuntoa.
Isäni muistutti että lähes kaikki työ joka hänen oletetaan ja toivotaan tekevän on uuden ajatuksen keksimistä, siis sinne menemistä missä kukaan ei vielä ole käynyt. Koulutus tehdään vasta näiden ihmisten jälkeen tai jäljille.
Tottakai työ perustui silti koulutukseen - perusteisiin, mutta niidenkin murskaaminen tarvittaessa on välttämätöntä.

Suorat sanat

Ai että mä tykkään tästä maasta.

Meillä on sanan- ja mielipiteenvapaus. 

Tämä riemu nousi vähän yllättävästä tilanteesta. Naapurini nimitti minua ekoterroristiksi. Vaikka ilmaus on mielestäni hiukan turhan rankka, silti tähän meidän naapuruussuhteeseen se kuitenkin mahtuu.
Kaupassahan naapureita nykyisin tapaa ja juttelimme niitä näitä ja ihan hyvissä tunnelmissa, kunnes laukaus tuli sangen spontaanisti. Äänessä oli tuohtumusta. "Sinäkin olet liittynyt niihin ekoterroristeihin" - viitaten siihen että tästä näkövinkkelistä mistä minä katson, olen lähimpänä vihreitä.
Olen ilahtunut että tuohtumuksesta ja pettymyksestä huolimatta hän kertoi mielipiteen minulle itselleni ja siinä muun keskustelun lomassa eikä katkaise sangen mukavia naapuruussuhteita moisen takia.

Enhän minäkään ole kaikessa hänen kanssaan samaa mieltä. Ja jollain lailla ymmärränkin jopa hänen asiantuntemustaan luonnosta ja sen tasapainosta - vannoutuneen metsästäjän ja entisen maanviljelijän vinkkelistä. Kyllä hänkin tietää mistä puhuu.

Ihan pikaisesti käytiin läpi susi, ahma, hirvi ja kauriskannat. Joutsenten määrää päiviteltiin ja molemmat antoivat oman ehdotuksensa asian hoitamiseksi.

Uskokaa pois
Naapureita on mukava nähdä.

Ihan minulle tuli mieleen lapsuuskotini naapurin isäntä. Isäni kuoltua juttelin hänen kanssaan aidan yli siinä kohdalla suurinpiirtein missä isälläni ja hänellä oli tapana keskustella. Molemmat omalla puolellaan.
Pate sanoi "Pekan kanssa oli niin mukava olla eri mieltä."

Kerro joku tarina

Silloin joskus kun olin kesät Olavinlinnassa töissä valitsin "kesän tarinan". On hyvä osata muutama tarina linnan punapukuisesta kummituksesta joka vaeltelee silloin tällöin oopperajuhlien coctailtilaisuudessa. Myös pakotarina Luutnantti Lorens Mölleristä ja eversti Joachim Mizlofista oli mahtava illan puheenaukaisija.

Tarinan tarpeellisuus

Minulla on ollut parhaista parhaimpia esimiehiä, tarinan tarpeellisuuden opin joskus Turun Linnassa työskennellessäni. Näyttelemistä harrastava ravintolapäällikkö tajusi hyvän tarinan arvon. Vieraat viihtyvät ja työntekijät pääsevät fiilikseen.

Olen innoissani kun vihdoin oopperana kerrotaan tarina Aino Actesta.

Vaikka olen syntyperäinen savonlinnalainen elämäni tarinat liittyvät enemmän Säyntsaloon ja Tampereeseen. Säynätsalossa on paljon tarinoita sekä Alvar Aallosta että tehtailija Parviaisesta. Tampere on taas ollut Suomen teollisuuden keskiössä. James Finlayson perusti Suomen ensimmäisen suuryrityksen 1000 asukkaan Tampereelle.

Savonlinna on monen monituista kertaa rikkaampi tarinoiltaan ja mikä on ollut tähän mennessä se tarina jota on kerrottu? Tarina laiskasta viinatrokarista.

Pidän sankareista ja veijareista. Tilaan British Museumin asiakaskirjettä ehkä juuri siksi että siellä on milloin mitäkin kertomuksia, milloin Kelttien historiasta tai juuri äsken luin maailman soittimista.

Olisko aika puunata mielikuvaa itä-suomalaisesta stereotyypistä kierosta savolaisesta kulttuuria seuraavaan ja sivistyneeseen maailmanmieheen tai naiseen?
Mitä kertomusta haluamme itsellemme ja muille itsestämme kertoa?

Sisko tahtoisin jäädä mutta moottoritie on kuuma

Jos valitsisin asuinkunnan houkuttelun perusteella se olisi varmaan Äänekoski.

Äänekoski on todella satsannut kuntaan muuttaviin ja tarjoaa konkreettisia etuja muuttajille.
Äänekosken etukampanjasta voit lukea täältä.

Vauvaiässä oleville houkuttelevin taitaisi olla Miehikkälä tai vauvarahalla syntyvyyden nousuun nostanut Lestijärvi. Lestijärvi taitaa olla vauvarahan pioneeri ja seurantatuloksia on jo vuodesta 2002.

Lapsi tuo leivän tullessaan

Lapsi tuo leivän tullessaan pitää paikkansa yllättävästi. Kuntien elinkykyyn nimittäin pitkällä tähtäimellä vaikuttaa nimenomaan sen kasvamassa oleva sukupolvi.

Alue ja väestötutkija Timo Aro tarkastelee muuttoliikettä laajemmin ja muistaa sen että muuttotappio voi olla positiivinenkin asia - silloin kun lähtijöiden ikärakenne on "oikea". Ikävä kyllä Savonlinnan muuttotappiossa ei ole mitään positiivista.

"- Monin verroin tärkeämpää on tarkastella tulo- ja lähtömuuttajien rakennetta tai profiilia eli millaisia alueen tulo- ja lähtömuuttajat ovat yksilöllisiltä, sosiaalisilta ja taloudellisilta ominaisuuksiltaan. 

Ihannemuuttaja on työssäkäyvä, aktiivi-ikäinen ja koulutettu.”

 Jokaisen kunnan kannalta ihannemuuttajia ovat esimerkiksi kuntataloudellisesta näkökulmasta työlliset, aktiivi-ikäiset, koulutetut ja hyvätuloiset muuttajat.

-Tulo- ja lähtömuuttajien profiilia analysoimalla voidaan tehdä pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavia tulkintoja alueen kehityksestä esimerkiksi palvelurakenteen tai investointien suhteen. Itse asiassa kuntataloudellisesta näkökulmasta usealle kunnalle jopa pieni muuttotappio voi olla positiivinen asia, jos muuttajien rakenne on suosiollinen."

Savonlinna on tappiopuolella Savonlinnan ikärakenne vääristyy jatkuvasti. 

alle 15v

15v - 64v ikäkaudet

Yli 64v

Katson tätä asiaa monesta näkökulmasta. Minulla on neljä lasta. Kaksi ovat jo aikuisia ja heidän kauttaan minun on helppo kannustaa etsimään, löytämään juuri sitä elämää jonka haluaa elää. Molemmat opiskelevat kasvukeskuksissa ja mahdollisuuksien äärellä. Ovat asuneet jo vuosia eikä paluu ole käynyt mielessä - miksi olisi!

He ovat olleet siis Savonlinnalle kulu - kasvattajaseura ei hyödy lapsista joita ei pysty pitämään tai edes kultaista siementä istuttamaan.

Nuoremmat lapseni lähtevät luultavasti - toivottavasti opiskelemaan muutamien vuosien kuluttua muualle. Heidän suhteensa peli ei vielä ole menetetty: vielä on muutama vuosi aikaa istuttaa siemen paluusta. 

Itse taas kuulun jo tuohon hiipuvaan päähän - jos kuntaa ajattelee minun tyytyväisenä pitämiseni on hyödyllistä vain lasten kautta, siis minua kannattaa motivoida motivoimaan lapsiani. 

Pari paikkakunnalla asuvaa sisarustani ovat jo kolmannessa tilastossa, joiden asuminen kunnassa on hyvän terveyden takia vielä hyödyllistä mutta riski kasvaa jatkuvasti. 

Minusta nämä tilastot voi lähes yksi yhteen rinnastaa tulo- ja kulutilastoiksi. Ensimmäinen ja toinen kertovat tuloista - tämänhetkisistä ja tulevista - molemmat siis rajusti laskusuunnassa.
Kolmas kertoo kuluista ja sen käyrä osoittaa kovasti ylöspäin.

... sä olet mulle unelmaa, mutta maailma on totta!

Jaa tämä jos jonkun muunkin kannattaa lukea aiheesta. Asiat eivät itsekseen vain muutu, niitä muutetaan. Yhdessä.

Lämmin vastaanotto

Melkein aina tiedän miten aion kirjoittaa.
Tätä aihetta olen kiertänyt kuin kissa kuumaa puuroa tai virtahepoa olohuoneessa.

En ole koskaan sanonut tätä kuin lähimmälleni eli puolisolleni ja hän on antanut minun mennä.
Kun rakentelin noita sivuni alussa olevia ajatelmatauluja eteeni tuli tämä:

Ajattelin että nyt on se hetki kun on kivuliaampaa olla kertomatta kuin ottaa riski.

Yrittäkää ajatella niin, että yritän auttaa enkä loukata.

Savonlinnaan on kiva tulla muttei jäädä

Ajattelen tätä asiaa nyt siltä kantilta ettei meille riitä enää omat kaupunkilaiset joilla on juuret Savonlinnassa.  Meidän täytyy elääksemme saada muualla juurensa kasvattaneille pysyvä kuulumisen tunne. Se pitää saada muodostettua niille joilla ei ole mitään erityistä annettavaa - tavallisille.

Olen asunut suht monessa Suomen kaupungissa tai "kauppalassa" joten kuvittelen itselleni tuntosarvet joilla voi sangen hyvin haistella tervetuloilmapiiriä.

Kaikista niistä kaupungeista vertaisin Savonlinnaa Turkuun. Turku on mielessäni erittäin ihana kaupunki - sen ihmiset ovat erittäin ystävällisiä ja korrekteja jopa. Turussa on aina ihana vierailla. Mutta Turussa tai oikeastaan Kaarinassa asumisen ajalta meille ei jäänyt yhtään syntyperäistä turkulaista tuttavaksemme - kaikki Turkuyhteydet on muodostuneet muualla.

Paikkakunnalla eläminen on niin kokonaisvaltaista että juurikin ilmapiiriin on kiinnitettävä huomiota.

Koulut, yliopistot ja suuret yritykset hoitavat tätä kaupunkien ominaisuutta. Se mikä auttaa nuoria ja nuoria perheitä sopeutumaan ja rakentamaan omia yhteisöjään, auttaa kaupunkeja kasvamaan ja tuntumaan kodilta.

Ja Savonlinnan pitäisi tuntua kodilta jotta tänne aktiivisena kansalaisena jäisi.

Mun koti ei oo täällä....?

Täytin taas työhakemuksen naapurikaupungissa sijaitsevaan työpaikkaan. Tämä on tullut minulle oikein tavaksi.  Huomaan itsessäni että melkein teen niitä syitä, miksi voisin taas lähteä. Perhettänihän en täältä revi - heidän juurensa ovat täällä. Tämä tuskani on minun omani.

Juuri siksi minä halusin teille tämän kertoa. Että tietäisitte.

Annan kotiläksyn:

Mieti omaa ympäristöäsi. Jos poistat tuttavistasi syntyperäiset, työpaikalla tutustuneet, suvun ja koulutuksen kautta tutut, mitä sinulle jää?
Ehdotatte että harrastusten kautta? No ainakaan oma ammattini ei mahdollista harrastuksia olen aina töissä kun muut ovat vapaalla.

Onko kauneus myyntivaltti

Olen ihminen jonka osoite oli joskus Eventyrvegen - voitte kuvitella että paikka oli tarumaisen kaunis.
Vaikka olen syntyperäinen savonlinnalainen, lapsuuteni ihanimmista paikoista muistan ensin Säynätsalon Lehtisaaren. Siellä minulla oli kauppa Hilda-tädin huussin vieressä varastossa, kaivo Perälän kaupan vieressä, josta pumputtiin kilvan vettä ja välillä käytiin uimassa milloin missäkin rannassa.

Seuraamissani keskusteluissa muistetaan mainita Savonlinnan kauneus sekoittuneena ihanaan asuinkaupunkiin.

Tottahan se onkin.

Haluan kuitenkin muistuttaa että kauneus on suhteellista. Ihmisen mielikuvaan vaikuttaa kokemukset taustalla.
Äitini oli Savonlinnaan tullessaan 60-luvun alussa tokaissut kuinka kamalaa kun ei ole vettä lähellä! - Hän oli siihenastisen elämänsä asunut ensin Piinkadun varrella Haikan kärjessä ja sitten Säynätsalossa toisaalla - silloinkin rannassa.

Juuri tämän suhteellisuuden takia kauneus ei ole välttämättä myyntivaltti - jos ei se sisällä mitään muuta. Se voi jopa suurentaa pettymystä.  "Moni kakku päältä kaunis - silkkoa sisältä".

Meillä on siis tämä luonnon antama lahja joka tulisi hyödyntää oikein. 

Minähän haluan että Savonlinna täyttyy asukkaista - ja nimenomaan asukkaista. Mitkä ovat ne muut vahvuudet millä ihminen valitsee paikkansa? Ja ajattelen Savonlinnaa syntyperäisenä Sääminkiläisenä - kohta sen laajuus alkaakin olla samaa luokkaa kuin muinaisen suurpitäjä Säämingin.

Aloitetaan lapsuudesta. Lapsuutta varten asuinpaikan tulee tarjota turvaa, hoivaa, terveyttä, sairaudenhoitoa, opettamista, opastamista, koulutusta, virikkeitä ja onnellisuutta kokevat vanhemmat.
Nuoruus tarvitsee turvaa, koulutusta, harrastusmahdollisuuksia, mahdollisuutta viettää aikaa ikäisten kanssa, liikkumista ja tulevaisuutta ja näköaloja ja mahdollisuuden kokea onnellisuutta,
Nuori aikuinen tarvitsee ammatin, työpaikan, mahdollisuuksia valita....
Jokainen ikäkausi tai elämänvaihe tulisi käydä eritellen läpi ja tutkailtava kuinka hyvin mahdollisuudet, edellytykset tai minimitaso toteutuu. Painotuksen pistäisin nuorin lapsiperheisiin jos heillä on hyvin, kaikilla on.

Ollappa sellainen kaupunki. Sellaisella on tulevaisuutta. 

Kävin joskus Oulussa - tai no Kempeleessä asuessani kuuntelemassa aluekehitysluentoa. Professori piirsi Suomen. Suomi on valtava maa jossa on vain yli 5 milj asukasta. Samankokoisella alueella Euroopassa asuu yli 100 miljoonaa henkilöä. Piirroksessa Suomessa oli Helsinki, Tampere, Oulu ja Turku. Ja Jyväskylä siksi että siellä on koulutusta ja 4-tie. Itä-Suomen ylimalkaiseen ympyrään hän piirsi yhden kaupungin, sanoi vain että siellä tulee olemaan yksi kaupunki - onko se Kuopio vai Joensuu ei kyennyt arvaamaan.

Joensuun tempaus ei yllättänyt. Tämä kehitys on ollut odotettavissa. Siis tätä kehitystä on aktiivisesti toteutettu.

Voiko kehitys olla jotain muuta ratkaisevat sen muun alueen asukkaat. Mutta mallia emme voi ottaa muilta - muualla ei ole tällaista tilannetta. Me emme voi ratkaista työvoiman liikkuvuutta Tanskan tavoin Tanskassa on kyllä saman verran asukkaita kuin meillä mutta alue on 43000km2 - Itä-Suomen läänin alue on 48000km2.

Kaiken tämän kauneuden sisältö?

Mitä ja miten tälle kauneudelle saadaan täyteläinen ja mahdollisuuksia antava sisältö?

Palapeli mahdollisuuksista

Riittäähän näitä pulmia.

Siitä ajatuksesta se sitten läksi. Pulma on englanniksi puzzle tai riddle- ja tuplakäännöksen kautta päästään palapeliin tai arvoitukseen.

Pilkoin näitä paikallisia ongelmia paloiksi. Meillä on paljon tyhjiä asuntoja, sairaala kipuilee, matkailu tarvitsisi puhtia: nämä kun kääntääkin tuplasti.
Meillä on kunnossapidettyjä asuntoja sairaalan lähellä ja loistava plastikkakirurgia ja terveysturistit rajan pinnassa.

Lapsiystävällinen kunta

No ei tietenkään Savonlinna.

Mutta voisiko olla?

Jyväskylä sai Suomen Unisefilta tunnustuksen "Lapsiystävällinen kunta". Jyväskylän päätöksenteossa on erityisesti huomioitu lapset ja lapsiperheet. Asiasta on tehty oikein periaate.

Asiaan on panostettu ja se toimii.

Mikä tämä lapsiystävällinen kunta on? 

Suomen Unisef on laatinut lapsiystävällinen kunta mallin yhdessä Hämeenlinnan kanssa vuonna 2012.
Tällaisen nimikkeen on sittemmin saanut 10 kuntaa. Ja mallia toteuttaa jo 15 kuntaa. Ajattelin ensin että muttakunniilläon erilainen tilanne.... mutta ei.
Lapsiystävällinen kunta-mallia ovat toteuttaneet Hämeenlinna, Raasepori, Rovaniemi, Jyväskylä, Lappeenranta, Rääkkylä, Turku, Kirkkonummi, Lohja, Pori, Oulu,  Tammela, Forssa, Kittilä ja Kokkola. Joukossa on monenlaisella ikärakenteella ja monenlaisella resurssilla toimivia kuntia.

Nämä kunnat ovat kuitenkin tajunneet että kunnan elinvoima ovat lapset ja lapsiperheet. Kun asukkailla on hyvin, voi koko kunta paremmin.

Hämeenlinnan sivuilta voi lukea yhteistyössä Unisefin kanssa laadituista periaatteista miten lapsiystävällisyyttä toteutetaan.

Mistä rahat?

Niinpä! Onko meillä rahaa tulevaisuudessa jos emme satsaa lapsiin nyt? Lapsiin satsauksen voimme valita,  vanhuksiin satsaus on pakko. Yle Lappeenrannan kommentti Savonlinnasta oli "viimeinen sammuttaa valot"-kaupunki.
Vastaus on - En tiedä. Tämä on minusta kuin kimalaisen lento - siihen on vain uskottava. En näe mitään muuta keinoa kuin kiireesti "mukavoittaa" tätä kuolevaa kaupunkia satsaamalla sen nuorimpiin jäseniin.

Miten on?


MUOKKAUS hetimiten! Merja Mustonen ON tehnyt valtuustoaloitteen 26.3.2018 asiasta. Ihan loistavaa!

Ansiosidonnaisesta vakuutuskorvausmaisempi?

Olen riidellyt TE-keskuksen kanssa. Kun tipahdin työttömäksi ajattelin mutkattomasti että okei nyt kiireellä parantamaan asemia jotta työttömyys jatkuisi mahdollisimman lyhyen aikaa. Ansiosidonnainen työttömyysturva varmistaa että pankki ja perhe voivat olla huoletta - kyllä tämä tästä.

Mutta ei!

Työntekijäliitosta on tullut TE-keskuksen kassara.

TE-keskuksella ei ole juurikaan substanssia työn tekemisen puolella, heidän tietämyksensä on enimmäkseen työttömyyden puolella. Te keskus on saanut myös käsittämättömän etuoikeuden päättää asioista joiden hoitamiseen heille ei kerry tietoa.

Te keskus lähettää ehdotuksia jotka ovat käytännössä käskyjä. Niiden sanamuoto menee näin: "olemme arvioineet että ammattitaitosi sopii tähän tehtävään."

Milläköhän perusteella se arvioi?

Mutta kuulun toki ammattiliittoon 

siellä on etuani ajavia henkilöitä ja lakimiehet valvovat että kaikki menee niinkuin määrätty? No ei!
Vaikka juurikin ammattiliittoon kertyy kaikki se tieto ihmisen työurasta, hekin kirjoittavat lausunnon loppuun: perustuu TE-keskuksen antamaan lausuntoon!

Lapasia koko porukka!

Ansiosidonnaisesta työttömyyskorvauksesta pitäisi tehdä vakuutuskorvaus. Eli kun maksat liitollesi jäsenmaksua kaikesta tekemästäsi työstä ja se olisi "vakuutusmaksu" niin tarvitaan vain yksi päätös kun jäät työttömäksi voit nostaa hetken vakuutuskorvausta että saat työrauhan hakea sitä uutta työtä ja mahdollisesti kouluttautua lisää (siis minunhan piti perua Hki yliopiston koodauskurssi koska se olisi ollut koulutusta ja olisin menettänyt työttömyysturvan)

Ei olekaan! Tässä ei ole mitään järkeä. Järki nyt ei ole kuitenkaan se mitä tässä on kysytty vaan kun tehdään lakeja joiden vaikutuksia ei ole arvioitu kuin ministeriön kirjoituspöydässä on tulos melkoinen katastrofi ja maksaa meille kansalaisille melkoisen tukun rahaa ja menetettyjä työuria.

Pienen kaupunkilaisen suuri vastuu

Mitä pienempi paikkakunta sen suurempi on sen yksittäisen asukkaan vastuu omasta ympäristöstään. Aloitan asian pilkkomisen hyvin konkreettisesta asiasta. Kevät paljastaa tienpientareet. Suurien teiden varsilla tapahtuu sellainen samanlainen ihme kuin monen vaatekaapissa - aina ne vain ovat puhtaina. Kukaan ei oikeastaan tiedä miten ihme tapahtuu mutta tapahtuu.

"Meillä maalla" tätä ihmettä ei tapahdu - jokainen kaljatölkki tai muovipussi on niin kauan pientareella kunnes joku paikallinen noukkii sen mukaansa ja toimittaa roskiin. - Muovin kohdalla ihmettä saisi odotella kuulemani mukaan 100 vuotta.

Katselin tässä eräs aamuyö kun kaupungin työntekijä teki ihmeen ja noukki, harjasi ja keräsi erään ravintolan edessä olevan katuosuuden tölkit, pullot, ruokapakkaukset ja tupakantumpit. Minusta ne pitäisi muutaman kerran jättää noukkimatta, harjaamatta ja siivoamatta. - Tehdä tehty työ näkyväksi.

Vastuunkantoa monipuolisesti

Pikkukaupunkilaisen kannattaisi rakentaa itselleen visio - unelma siitä minkälaisessa ympäristössä haluaa asua.
" Asun maalla puhtaassa kaupungissa. Pienempi lapseni käy lähikoulua ja isompi kulkee bussilla kouluun taajaman laidalle. Käyn töissä .....Käyn bussilla viikottain paikallisessa kahvilassa juomassa cappuccinon ja maistelemassa jotain ihanaa kakkua. Kävin juuri kirjastosta Johannes Anyurun uutuusteoksen ja aloittelen sen lukemista kunnes ystäväni sattuu paikalle. Koska näemme harvoin päätämme jatkaa juttelua viereisessä ravintolassa. Ostan ennen lähtöämme mukaani kuitenkin tuoreen leivän. Ystäväni tilaa ravintolassa gluteenittoman salaatin ja minulle maistuu pizza. Ihailen ystäväni uutta takkia jonka hän osti paikallisesta vaatekaupasta. Tarkistamme sanomalehdestä seuraavan viikon kansalaisopiston tapahtuman päätämme osallistua, ystäväni selvittää kuitenkin voiko hänen puolisonsa viedä tyttären sellotunnille - puoliso on nimittäin vuorotyössä terveydenhoitoalalla...."

Pilkkomisvaihe: 

Kaikki palvelut, joita unelma sisältää listataan.
Puhdas, lähikoulu, koulu, työpaikkoja, joukkoliikenne, kahviloita, monipuolista tarjontaa kahvilassa, virkeä kirjasto, aktiivisia ihmisiä, ravintoloita joissa monipuolinen tarjonta, kauppoja, paikallinen sanomalehti, kansalaisopisto, musiikkiopisto, terveydenhuolto....

Vastuuvaihe: 

Kaikki minkä toivoo toteutuvan ja säilyvän joko itseä tai lähi-ihmisiään varten on niitä mitä sitoutuu käyttämään tai toimintaa edistämään.

Mitä pienemmäksi paikkakunta väkimäärältään kutistuu sen haastavampi on sen asukkaiden tehtävä ja vastuu.

On minulla yksi toivomus: 

Olen kuunnellut narinaa paikallisen Itä-Savo-sanomalehden muuttumisesta kuusipäiväiseksi. Minusta kuusi päivää on tämän kokoiselle kaupungille todella hyvin. Mutta kehityksessä on usein yksi vallitseva suunta ja Savonlinnan osalta suunta on ollut jo surullisen kauan pieneen, koyhään, hiljaiseen, vanhaan. Sinne on helpompi mennä - antautua - kuin päästä sieltä takaisin.

Minä toivon saada lukea joka päivä paikallisen sanomalehden - pystyn elämään sen kuusipäiväisyyden kanssa jos se varmistaa lehden elinvoiman.
Tuossa naapurikaupungissa, jossa kävin töissä vuosia, ilmestyy oma sanomalehti kahdesti viikossa, se on minusta todella vähän, mutta siellä on alueen pääasiallinen lehti levikiltään suuri Savon Sanomat.

Vaihtoehtojahan on - aina. Toinen vaihtoehto on antaa lehden kutistua, kuihtua ja hiipua ja siirrymme Länsi-Savon tilaajiksi, jolla vastaavasti olisi isompi levikkialue.

Mutta tässä vaiheessa toivon että oman alueensa tuntevat toimittajat, kuvaajat ja painotyön valmistajat saavat jatkaa työtänsä nimenomaan paikallisesti.

Aina kun annamme yhden työpaikan muualle lisäämme painoa omille harteillemme.

Kerron kuitenkin että jo yhden päivän poistuminen lehden ilmestymisessä aiheuttaa kymmenen ihmisen työn muuttumisen kannattamattomaksi: lehden varhaisjakelijoista tämän verran "vapautuu muihin töihin".  Aamuyöllä tehtävä osa-aikainen työ ei elätä.

Köyhät aina keskuudessamme?

Köyhyys ei ole poistettavissa.

Köyhyys on suhteellinen asia jota mitataan aina janalla rikas - köyhä.
Jana säilyy, vaikka määrittely ääripäille muuttuu.

Tässä kirjoituksessa pureudun taloudelliseen - käytettävissä olevan rahan määrittelemään sijoittautumiseen janalla.

Pyrkimys on tietenkin saada rahallisesti köyhimmän väestönosan elämään mahdollisimman paljon hyvinvointia ja köyhimmän väestönosan suhteellista osuutta mahdollisimman pieneksi.

Hyvinvointivaltiomme kehitys on hämmentävä. Köyhyyden määrällisen osuuden kannalta maassamme on mennyt hyvin viimeksi 1995 Pienituloisuuden rajan alla oli 7.6% väestöstä. Henkilöitä tähän väestönosaan kuului 386000 ihmistä.

2005 ja 2013 välillä voidaan puhua räjähdyksestä. Vai mitä sanotte: taloudellista köyhyyttä koki 2013 690000 ihmistä - 12.8% väestä. Huomatkaa! paljon useampi kuin joka kymmenes vastaantulija.

Pienituloisuuden rajaksi lasketaan 60% mediaanitulosta. Mediaanitulo taas kertoo keskiarvoa paremmin keskituloisuudesta. Mediaanitulo on siis se tulo johon asettuu keskimmäinen ihminen, siis molemmilla puolilla on yhtä monta ihmistä. Jos asiaa nimittäin lasketaan silkan keskiarvon perusteella asettuu keskiarvo varsin korkealle suurituloisimpien hulppeiden lukemien vuoksi. Jos verrataan taas esim ikärakennetta keskiarvo on hyvä kuvaaja koska ikä on tarkka lukema.

Sekä vuonna -13 että -16 mediaanitulo on ollut 24050€ ja köyhyysraja 14430€.

Miksi tämä kiinnostaa? 

Maan vertailussa pienipalkkaisimmat alueet sijoittuvat pohjoiseen ja itään! lisäksi taloustieteen professori Hannu Tervo tietää kertoa että "pienituloisille maakunnille on tyypillistä, että ihmiset asuvat maaseudulla."
Tottakai sama seikka suojaa myös hiukan pienituloisuuden ahdingoilta. Silti.

Kun mediaanitulot ovat typillisesti suuremmat kaupunkikeskuksissa hyvätuloisten työpaikkojen suuremman määrän vuoksi, Etelä- Savossa kaupunkeja on todella vähän. Savonlinnassa ison loven tekee yhden merkittävän korkeammin palkatun työpaikan - yliopiston -  katoaminen kokonaan. Mutta se näkyy ja toivottavasti lopulta ei näy vasta tulevissa tilastoissa.

Verrokiksi Nokia on juuri nyt samankokoinen kunta kuin Savonlinna - muuttotappion vuoksi Savonlinna tippuu kovaa vauhtia ja Nokia nousee hiljalleen - eli seuraavassa vertailussa samankokoinen on joku muu - mitä enemmän ääripäitä lähestytään - sitä enemmän samankaltaisuutta verrokeissa on. Nokia on tyypillinen nousija - voimakkaan veturin vieressä sijaitseva teollisuuspaikkakunta. Alkutuotantoa ei nimeksikään, työikäisen väestön osuus merkittävä, lapsia syntyy mukavasti koulutetuille vanhemmille. Terveydenhuoltomenot asukasta kohti ovat nousseet Savonlinnassa 1000€/asukas vuodesta 2010 ja Nokialla noin 500€/asukas, lähtökohtakin on ollut miltei tuhat euroa pienempi.  Nokia kuluttaa kulttuuriin ja koulutukseen yli 1900€/asukas kun Savonlinnalla varat eivät riitä kuin 1500€/asukas.
Haitari siis irvistää yhä enemmän.

Hanskat tiskiin? 

No ei! Äitini neuvoi että ensin pitää tietää missä on, että voi korjata asioita.

Aion nyt kirjoittaa jopa pienen sarjan siitä, missä me kaikki olemme.